sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Hirvikebab & kebabkastike


Jo pidemmän aikaa miehen kanssa on ollut puhetta siitä, että pitäisi kokeilla tehdä kebablihaa hirven jauhelihasta. Vähärasvaisuutensa vuoksi se saattaisi olla hyvä valinta kebablihaksi. Viime viikolla otin sitten alkuviikolla pakastimesta hirven jauhelihaa jääkaappiin sulamaan ja parin päivän päästä kebabliha oli kypsymässä uunissa. Hieman jännityksellä avasin jäähtyneen foliopaketin. Vaikka olin lihan pakannut tiiviisti viiteen foliokerrokseen, oli vuokaan siitä huolimatta hieman valunut nestettä. Nesteitä ei kuitenkaan ollut tullut ulos liikaa, vaan kebabliha oli ihan mahtavaa. Täydellistä. Hurjan hyvin hirvenliha sopi kebabin raaka-aineeksi. Nyt tiedän, mihin meillä hirven jauheliha tästä lähtien kuluu. Ei taida vastedes riittää enää lihapulliin ja muihin. Kebabliha syötiin tällä kertaa riisin, tomaattipohjaisen kastikkeen sekä turkkilaisen jogurtin kanssa. Lisukkeena oli vielä sipulirenkaita, pepperoneja sekä tuoresalaattia.

Hirvikebab

n. 650 g hirven jauhelihaa
2 rkl oliiviöljyä
n. 1 rkl suolaa
1 rkl rouhittua mustapippuria
1 rkl paprikajauhetta
1 tl sokeria

Laita jauheliha monitoimikoneeseen. Sekoita mausteet oliiviöljyn joukkoon ja lisää maustetahna myös monitoimikoneeseen. Anna koneen käydä, kunnes ainekset on hyvin ja tiiviisti keskenään sekaisin ja jauhelihan rakenne on rikki. Muotoile jauhelihamassa pötköksi ja kääri pötkö tiukkaan foliopakettiin. Kypsennä 100-asteisessa uunissa n. 4 tuntia. Ota paketti uunista ja anna lihan vetäytyä rauhassa paketissaan. Sen jälkeen jäähdytä ja säilytä jääkaapissa. Vuole valmiista kebablihasta veitsellä tai juustohöylällä ohuita lastuja ja lämmitä lastut uunissa tai pannulla ennen tarjoilua.

Kebabkastike

2 rkl oliiviöljyä
1 prk tomaattipyreetä
1 chili
5 valkosipulin kynttä
1 prk tomaattimurskaa
2 rkl raakaruokosokeria
1 rkl worcestershire-kastiketta
mustapippuria myllystä
cayennepippuria
suolaa

Poista chilistä siemenet ja hienonna veitsellä pieneksi. Kuori valkosipulin kynnet ja hienonna veitsellä pienellä silpuksi. Kuumenna pannulla oliiviöljy ja kuullota chiliä ja valkosipulia miedolla lämmöllä n. 5 minuuttia. Älä päästä ruskistumaan! Lisää joukkoon tomaattipyree ja jatka paistamista hetki. Kaada joukkoon tomaattimurska ja mausta seos sokerilla, worcestershire-kastikkeella, pippureilla sekä suolalla. Keitä kastiketta kevyesti poreillen n. 30 minuuttia. Jos haluat kastikkeesta sileämpää, soseuta se loppuvaiheessa esim. sauvasekoittimella.

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Nyhtökanaburgerit


Katukeittiö - Parempaa roskaruokaa -keittokirjasta ensimmäisenä pääsi testiin nyhtökanan resepti. Nyhtöpossuun ihastuneena olin jo pidemmän aikaa suunnitellutkin, että nyhtöä pitää kokeilla tehdä myös kanasta. Koska kirjasta löytyi valmis resepti kanalle, mikään ei enää ollut esteenä kokeilulle. Possuun verrattuna nyhtökanasta tuli kevyemmän oloista, koska rasva on lihoissa erilaista. Nyhtökanassa oli positiivista myös se, että sen valmistaminen oli paljon paljon nopeampaa kuin possun. Puolestatoista kahteen tuntiin haudutusta, ja sitten on jo valmista. Possua taas saa kypsentää tuntitolkulla. Nyhtökanaa tuleekin varmasti kesän mittaan tehtyä useasti juurikin nopeutensa vuoksi. Nyhtöpossu saa jäädä talviruoaksi, jolloin ei haittaa ollenkaan uunin tuottama ylimääräinen lämpö.

Nyhtökanaa tehdessäni en ollut vielä ihan varma, minkä kanssa tulisin kanani tarjoamaan, mutta päätin sitten seuraavana päivänä mennä edelleen keittokirjan mukaan, ja leivoin kirjan ohjeella hampurilaissämpylät. Sämpylöitä tehdessäni luulin jo kuitenkin, ettei päästäkään hampurilaisia syömään. Taikina oli aika löysää, vaikka laitoinkin jauhoja hieman reilummin kuin ohjeessa. Taikina kohosi todella hyvin, mutta löysyyden vuoksi sitä oli vaikea käsitellä ja pyöritellä sämpylöiksi. Kaiken lisäksi tekemäni kahdeksan sämpylää näyttivät uunipellillä tosi pieniltä. Mutta uunissa tapahtui ihme, ja taikina kohosi siellä hyvin uudelleen. Sämpylöistä tuli sittenkin sopivan kokoisia ja olivathan ne ihan toista kuin kaupan valmiit, höttöiset sämpylät.

Koska nyhtökanaa tehdessäni en ollut vielä tiennyt tekeväni hampurilaisia, coleslaw-ainekset uupuivat. Kirjassa Jenni tarjoili nyhtökanahampurilaiset punakaalin kanssa, ja minä halusin ihan välttämättä lisukkeeksi coleslawta. Meillähän ei nykyään enää pahemmin hampurilaisia laiteta ilman sitä ja kesällä grillatessakin coleslaw on vakiolisuke. No, ruusukaaleja oli sitten pahimpaan hätään, ja oivallinen slaw niistäkin valmistui. Hampurilaissämpylöiden väliin ei tarvittu muuta kuin nyhtökanaa ja ruusukaalislawta. Hampurilaisten seuraksi tein vielä uunissa omista perunoista ranskalaisia, ja olipahan ruokailun jälkeen vatsat täynnä. Ruoka oli niin hyvää, ettei syömistä osannut lopettaa ajoissa, ja loppupäivä kärsittiin ähkystä.

Nyhtökana
(kahdeksalle)

1 kg maustamattomia koipipaloja tai kanankoipia
1 rkl voita
1 rkl oliiviöljyä
1 sipuli
1 chili
3 valkosipulin kynttä
400 g paseerattua tomaattia
2 rkl ruokosokeria
2 rkl worcestershire-kastiketta
0,5 dl (omena)viinietikkaa
1 tl sinappia
1 tl chilijauhetta
1 tl paprikajauhetta
cayennepippuria
suolaa
pippuria

Ota kanat huoneenlämpöön. Poista chilistä siemenet. Kuumenna padassa öljy ja voi, ja kuullota silputtua sipulia ja chiliä 5 minuuttia. Lisää viipaloitu valkosipuli ja lähes heti perään loput aineet lukuun ottamatta kanoja. Anna hautua 5 minuuttia. Poista kanoista paksuin nahka. Lisää kananpalat ja anna hautua hiljalleen ilman kantta 1,5 - 2 tuntia tai kunnes liha irtoaa luista. Nosta kanat pois kastikkeesta ja nyhdä niistä lihat irti kahden haarukan avulla. Laita lihat takaisin kastikkeen joukkoon ja kuumenna.

Hampurilaissämpylät
(8 - 10 kpl)

Taikina:
25 g tuoretta hiivaa
2,5 dl kädenlämpöistä vettä
2 rkl oliiviöljyä
1 kananmuna
2 rkl sokeria
7 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa

Voiteluun:
1 kananmuna
1 rkl vettä

Päälle:
unikonsiemeniä

Murenna hiiva kädenlämpöiseen veteen, sekoita ja anna seistä 10 minuuttia. Lisää oliiviöljy, kananmuna ja sokeri. Lisää suola ja jauhot koko ajan sekoittaen. Vaivaa taikinaa yleiskoneella tai käsin 5 minuuttia. Laita taikina öljyllä siveltyyn isoon kulhoon ja nostata 1,5 tuntia kostealla liinalla peitettynä. Lämmitä uuni 180 asteeseen. Jaa taikina 8 - 10 osaan ja pyöritä sämpylöiksi. Asettele sämpylät leivinpaperilla vuoratulle pellille ja litistä sämpylöitä hieman. Sekoita kananmunaan ruokalusikallinen vettä ja sudi sämpylät. Koristele unikonsiemenillä. Paista 20 - 25 minuuttia.


Katukeittiö - Parempaa roskaruokaa


Tänä keväänä on jo ilmestynyt ja on ilmestymässä hurja määrä uusia keittokirjoja. Kaikkein odotetuin keittokirja minulla oli Katukeittiö - Parempaa roskaruokaa. Eikä turhaan, kirja täytti kaikki odotukset, ja enemmänkin. Katukeittiö - Parempaa roskaruokaa on yksi parhaimpia keittokirjoja, mitä pitkään aikaan olen käsiini saanut.


Readme.fi:n julkaisema Katukeittiö - Parempaa roskaruokaa on Jenni Häyrisen taidonnäyte. Jenni Häyrinen on pitkän linjan ruokabloggaaja Liemessä -ruokablogin takaa, itseoppinut valokuvaaja sekä Blogirinki Median perustaja. Kirjan reseptien kehittelyn ja annosten kokkaamisten lisäksi, Jenni on itse ottanut kaikki kirjan kuvat omassa kotikeittiössään. Kuvitus kirjassa onkin erittäin onnistunut. Jo pelkästään kauniit ja houkuttelevat kuvat tarjoavat paljon silmänruokaa, ja innostavat reseptikokeiluihin.


Reseptit ovat konstailemattomia, ja helposti kotikokkien toteutettavissa. Ruoissa käytetyt raaka-aineet ovat kaikkien saatavilla. Niinkuin kirjan nimestäkin selviää, reseptit keskittyvät pizzoihin, hampurilaisiin, hot dogeihin ynnä muihin ns. roskaruokiin. Kuitenkin viimeistään tämän kirjan luettuaan, pitäisi kaikille olla selvää, ettei lihapiirakat, ranskalaiset ja muut aina ole kirjaimellisesti roskaruokaa. Hyvistä ja laadukkaista raaka-aineista itse tekemällä saa roskaruoastakin parempaa, eikä roskaruoka myöskään aina automaattisesti tarkoita epäterveellistä. Katukeittiö - Parempaa roskaruokaa on kattava teos eri ruokakulttuurien parhaimmista katukeittiöherkuista lisukkeita ja jälkiruokiakaan unohtamatta. Kirjassa on myös annettu paljon vinkkejä, mm. täydellisen hampurilaispihvin valmistamiseen sekä rapeimpaan pizzapohjaan. Varsinkin jos pidät roskaruoasta, tämä keittokirja on aivan pakollinen hankinta hyllyysi. Näillä ohjeilla katukeittiöiden parhaat annokset onnistuvat helposti myös kotona.


Kirja saatu arvostelukappaleena.

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Ruusukaalislaw kokojyväsinappikastikkeella


Useampi päivä pääsikin jo vierähtämään viime päivityksestä, mutta minkäs teet, kun välillä on kaikenlaista muuta ohjelmaa. Tietokoneella ei ole tullut pahemmin oltua, ja innostuskin on vähän kateissa, niin keittiössä kuin bloggaamisessakin. Väen väkisin ei kannata edes alkaa blogipäivityksiä tekemään, joten parempi käyttää aikansa johonkin muuhun, ja pitää blogissa välipäiviä niin paljon kuin on tarpeen. Kyllä se innostus sieltä yleensä aina palaa takaisin.

Tänään jo vaihteeksi löytyi intoa keittiönkin puolelle, ja pihatöiden lomassa ehdin kokkailemaan yhtä jos toistakin. Coleslawta halusin ehdottomasti tehdä lisukkeeksi, mutta paha vain, kun en ollut osannut asiaa ennakoida, eikä meillä ollut kaalin kaalia. Paitsi pussillinen ruusukaaleja. Voisiko kaalisalaatin tehdä pakon edessä ruusukaaleista? Miksei? Kaali kuin kaali. Ruusukaalit leikkasin veitsellä mahdollisimman ohuiksi siivuiksi ja pikaisesti ryöppäsin suolatussa vedessä, jotta saisin kaalin rakenteen hieman pehmenemään sekä maun miedontumaan. Kaalin seuraksi laitoin porkkanaa ja sipulia, ja kastikkeeseen käytin kokojyväsinappia antamaan salaatille potkua. Ei yhtään hassumpi lopputulos, ja päivän aterialle saatiin kuin saatiinkin ihan kelpo slaw lisukkeeksi.

Ruusukaalislaw kokojyväsinappikastikkeella

200 g ruusukaaleja
1 pieni sipuli
1 pieni porkkana

Kastike:
4 rkl majoneesia
2 rkl Dijon -kokojyväsinappia
2 tl juoksevaa hunajaa
ripaus suolaa

Halkaise pestyt ruusukaalit kahtia ja leikkaa mahdollisimman ohuiksi siivuiksi kantaan asti. Heitä kovat kannat pois. Kiehauta suolalla maustettu vesi ja lisää joukkoon siivutetut ruusukaalit veden kiehuessa. Kaada ruusukaalit samantien siivilään ja huuhtele kylmällä vedellä. Valuta ylimääräinen vesi pois. Kuori sipuli ja leikkaa mahdollisimman ohuiksi siivuiksi ja lisää kaalin joukkoon. Kuori porkkana ja raasta raasteeksi raastimen hienoimmalla terällä. Lisää porkkanaraaste kaalin joukkoon. Sekoita kastikkeen ainekset keskenään ja kaada salaatin joukkoon. Sekoita ainekset hyvin yhteen ja anna makujen tasaantua viileässä noin puoli tuntia ennen tarjoilua.

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Pekoni-munakupit


Jokin aika sitten näin jossain lehdessä pekonirenkaan sisällä uunissa kypsennettyjä kananmunia. En yhtään muista mikä lehti se oli, enkä ohjettakaan vilkaissut sen tarkemmin. Silloin tällöin näitä pekoni-munakuppeja on vilahdellut myös blogeissa, ja  nyt halusin kokeilla niitä itsekin. Kaksi ankanmunaakin oli vielä käyttämättä, joten kahteen kuppiin laitoin ankanmunia, loppuihin käytin kananmunia. Kuppeihin laitoin pohjaksi paahtoleipää, ja leipä auttoi hyvin pitämään kupit muodossaan. Kupit voi kuitenkin tehdä myös ilman leipää, jos haluaa vaikka kartella hiilihydraatteja. Pekoni-munakupit on tosi kiva tapa tarjoilla paahtoleipää, munia ja pekonia aamiaisella tai brunssilla. Kupit valmistuvat vähällä vaivalla, ja vaihtelua niihin saa eri mausteilla ja yrteillä, ja juustoraastettakin voi halutessaan käyttää.

Pekoni-munakupit

pekonisiivuja
paahtoleipää
kananmunia
suolaa
valkopippuria

Vuoraa muffinivuokapellin vuokien reunat pekonisiivuilla. Yksi siivu vuokaa kohden riittää. Leikkaa esimerkiksi sopivan kokoista lasia apuna käyttäen paahtoleivistä pyöreät pohjat vuokiin pekonisiivujen keskelle. Jos haluat paahtoleivästä rapeampaa, paahda ne kevyesti leivänpaahtimella ennen vuokaan laittoa. Riko vuokiin kananmunat leipien päälle ja ripottele valkuaiselle hieman suolaa ja valkopippuria. Kypsennä 175 asteessa uunin keskitasolla n. 15 - 20 minuuttia, kunnes kananmuna kypsyy sellaiseksi kuin haluat.

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Yrtticiabatta


Vaikka ciabatta onkin yksi suosikkileivistäni, tulee sitä itse leivottua todella harvoin. Nyt oli kuitenkin kokeiltava Valion ohjeella yrtistä ciabattaa. Ohje löytyy mm. Kolme yrttiä -ruokakermapurkin kyljestä. Yrtticiabattat olivat todella helppotekoisia, ja ruokakerma antoi taikinaan hyvän maun. Rapsakan kuoren alta leivät olivat ihanan kuohkeita.

Yrtticiabatta
(2 leipää)

2 1/2 dl Kolme yrttiä -ruokakermaa
4 1/2 dl vehnäjauhoja
1 ps kuivahiivaa
1/2 tl suolaa
1/2 rkl sokeria
2 rkl oliiviöljyä

Lämmitä ruokakerma reilusti käden lämpöiseksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää vähitellen ruokakerman joukkoon alustaen taikinaksi. Lisää öljy ja sekoita. Kohota taikinaa lämpimässä ja vedottomassa paikassa n. 30 min. Vaivaa taikina, ja leivo siitä 2 uunipellin mittaista leipää. Kohota. Voitele leivät oliiviöljyllä ja leikkaa pintaan veitsellä poikkiviiltoja. Kypsennä uunin keskiosassa 200 - 225 asteessa n. 12 minuuttia.

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Vorschmack peurasta


Meillä oli vihdoin tukkipuut sahauksessa, ja lauantaina miehen ollessa sahalla, ajattelin sillä välin kokata hieman paremman aterian. Alunperin tarkoituksenani oli tehdä isompikin ateria alkuruoasta jälkiruokaan, mutta ateria supistui sitten vain pääruokaan. Vahtimme ei ole nyt ihan kunnossa, ja lauantaiaamuna metsälenkiltä palattiin niin, että kannoin vahdin kotiin muutaman kilometrin metsässä rämpien. Kotiin päästessä olin kantourakasta sen verran poikki, että suurin kokkausinto lopahti. Vielä tätäkin kirjoittaessa kädet on ihan kipeänä kantamisesta. Mutta ei se mitään, pääasia olisi saada vahti vielä kuntoon.


Ruokaa piti kuitenkin laittaa, joten pysyin silti edelleen pääruokasuunnitelmissa. Ja peuran jauhelihakin oli jo sulanut käyttövalmiiksi. Peurasta halusin kokeilla yhtä Mannerheimin lempiruoista eli vorschmackia. Vorschmackiin, kun tulee anjovista, niin arvelin voimakkaan makuisen peuran sopivan silloin hyvin siihen lihaksi. Vorschmackin tein pienehköihin annosvuokiin, mutta voisi sen tehdä yhteen isoonkin vuokaan. Välillä annosvuoat vain ovat mukavia. Kun vorschmackit aikansa muhivat uunissa, peuran ja anjoviksen maut tasaantuivat tosi herkulliseksi yhdistelmäksi. Yksi annosvuoka jäi lauantaina syömättä, kun ei kumpikaan enää jaksanut enempää, ja vorschmack oli eilen kylmänäkin tosi hyvää. Meni hyvin leivänkin päällä.


Vorschmackin kanssa syötiin suolapedillä kypsennettyjä uuniperunoita, smetanaa, punasipulihilloketta, punajuurisalaattia sekä maustekurkkulohkoja. Tein myös raikkaan tuoresalaatin vuonankaalista, jäävuorisalaatista, kurkusta, tomaatista, paprikasta ja fetasta. Juomana oli kuusenkerkkälikööriä, punaviiniä ja vettä.


Etelä-Afrikkalaisen viinintuottajan, Stellar Wineryn, viinit ovat eettisesti tuotettuja luomuviinejä. Yritys on mukana Fair for life -ohjelmassa, ja viinien myynti noudattaa reilun kaupan periaatteita. Fair for life -sertifiointi takaa ihmisoikeudet tuotannon joka tasolla. Sain Norex Spiritsiltä maisteltavaksi Live-a-Little Wildly Wicked White ja Live-a-Little Really Ravishing Red -viinit. Molemmat viinit ovat siis eettisesti tuotettuja luomuviinejä, joten niitä voi nautiskella hieman paremmalla omallatunnolla.


Vorschmack peurasta

n. 700 g peuran jauhelihaa
tilkka ruokaöljyä
1 iso sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 prk anjovista
1 prk tomaattipyreetä
4 - 5 dl ruokakermaa
valkopippuria 
suolaa

Kuumenna pannulla öljy ja laita jauheliha ruskistumaan. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulin kynnet. Lisää sipulit pannulle ja jatka paistamista, kunnes jauheliha ja sipulit on kypsyneet. Jäähdytä seos, ja jauha sitten monitoimikoneessa yhdessä anjoviksen kanssa puolikarkeaksi seokseksi. Lisää seokseen anjoviksen liemi sekä ruokakermaa niin, että seoksesta tulee löysähköä massaa. Mausta massa valkopippurilla ja tarvittaessa suolalla. Jaa seos pienehköihin uunivuokiin tai yhteen isoon vuokaan. Kypsennä uunissa 150 asteessa vähintään kaksi tuntia, kunnes massa sakenee niin, että sitä pystyy lusikalla muovailemaan. Sekoita seosta muutaman kerran kypsentämisen aikana, mutta anna lopuksi annoksiin tulla hyvä pinta. Tarjoile uuniperunoiden, smetanan ja maustekurkkujen kanssa.

Viinit saatu blogin kautta Norex Spirits Oy:ltä.

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Uuniperunat suolapedillä


Uunissa voi kypsentää suolapedillä juureksia ja kalaa. Eilen valmistin suolapedillä uuniperunoita päivälliseksi. Halkaisin perunat puoliksi, jotta ne kypsyisivät kokonaisia nopeammin, ja halkaistut perunat saa lisäksi vielä maustettuakin. Suolapedillä kypsennettynä perunoiden kuoriin tulee hyvä koostumus, ja kuori onkin melkein kaikkein herkullisin osa perunasta näin valmistettuna. Rapean pinnan alta löytyy pehmeä sisus. Hyvä perunalisuke monelle aterialle.

Uuniperunat suolapedillä

karkeaa merisuolaa
isoja, jauhoisia perunoita
ruokaöljyä
mustapippuria myllystä
kuivattua timjamia
paprikajauhetta

Pese perunat huolellisesti. Leikkaa perunat halki ja kuivaa pinnat. Kaada uunivuoan pohjalle reilu kerros karkeaa merisuolaa. Aseta perunan puolikkaat suolapedille leikkuupinta ylöspäin. Sivele leikkuupinnat ruokaöljyllä ja ripottele perunoiden pinnoille mausteet. Kypsennä uunissa 200 asteessa n. 45 - 60 minuuttia.


lauantai 15. maaliskuuta 2014

Katkarapu-pastasalaatti


Keitin ruusukaali-anjovispastaa tehdessäni koko pussillisen pastaa, joten sitä jäi sitten vielä yli. Vähän tarkoituksellakin keitin reilumman määrän, koska halusin tehdä taas ruokaisan salaatin. Eilen oli sitten pastasalaattipäivä ja salaatti riittikin ihan päivän ruoaksi muiden syömisten ohella. Katkaravut näyttelivät salaatissa toista pääosaa, ja lisäksi laitoin joukkoon vähän jotain makeaa ja suolaista ainesta. Salaatille tein vaihteeksi hieman kevyemmän kastikkeen majoneesien, kermaviilien ja muiden vastaavien sijaan. Tuli oikein maukasta ja raikkaan oloista.

Katkarapu-pastasalaatti

n. 200 g pennepastaa
5 dl pakastekatkarapuja
2 - 3 dl aurinkokuivattuja tomaatteja
3 dl pakasteherneitä
1 prk ananasmurskaa
1 punasipuli
pala purjoa

Kastike:
3 rkl punaista sweet chili kastiketta
3 rkl hyvää oliiviöljyä
1/2 limen mehu
ripaus suolaa
ripaus sokeria
mustapippuria myllystä

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan kypsäksi reilusti suolalla maustetussa vedessä. Kaada pastasta keitinvesi pois, huuhtele kylmällä vedellä, ja valuta ylimääräinen vesi pois. Lisää jäähtyneen pastan joukkoon sulatetut katkaravut, paloitellut aurinkokuivatut tomaatit sekä höyrytetyt tai mikrossa sulatetut, jäähtyneet herneet. Valuta ananasmurskasta ylimääräinen mehu pois ja lisää murska salaatin joukkoon. Kuori ja hienonna punasipuli sekä purjo. Lisää sipulit salaattiin. Sekoita kastikkeen ainekset keskenään ja kaada salaatin joukkoon. Sekoita ainekset tasaisesti yhteen ja anna makujen tasaantua jääkaapissa ennen tarjoilua.

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Vihoviimeiset siemenhankinnat & pikkuruiset taimet


Viime kerralla puutarhapuolesta kirjoittaessani kerroin hankkineeni jo viimeiset siemenet hyötytarhaan. Eipäs ne sitten ihan viimeisiksi jääneetkään. Kaupoissa jatkoin edelleen siemenhyllyjen ihailemista, vaikka hankinnat olikin jo tehty, ja onneksi jatkoin. Yksi kerta sitten yhtäkkiä hoksasin, että eihän palsternakan siemeniä olekaan vielä ostettu. Ja palsternakkaahan pitää joka kesä kasvatella. Koska noita siemenpusseja usein myydään viisi pussia kahdella eurolla, eli säästöä tulee hurjat 50 senttiä, niin pakkohan se oli palsternakan lisäksi ostaa vielä vähän jotain muitakin siemeniä.
  • Palsternakka 'Hollow Crown', kylvetään avomaalle toukokuussa. Kastellaan ja lannoitetaan säännöllisesti. Satoisa juureskasvi, jonka sato korjataan myöhään syksyllä. B- ja C-vitamiineja runsaasti.
  • Punajuurikas 'Chioggia', kylvetään touko-kesäkuussa suoraan avomaalle. Juuret ovat punavalkoraidalliset ja pyöreät. Aikainen, hyvälaatuinen ja herkullinen lajike, jolla on hyvät varastointiominaisuudet.
  • Villirukola eli isohietasinappi, kylvetään avomaalle toukokuussa. Kasvaa erinomaisesti myös ruukussa. Uusintakylvöjä voi tehdä 2 viikon välein, jotta satoa riittää koko kesän. Aromaattinen ja nopeakasvuinen mauste- ja salaattivihannes, jonka maku on pähkinäinen.
  • Pikkubasilika, voidaan kasvattaa ruukussa tai kasvimaalla. Voidaan myös kylvää ja kasvattaa sisätiloissa ympäri vuoden. Kasvutapa pallomainen. Pienilehtinen versio basilikasta.
  • Sitruunabasilika, kylvetään huhtikuussa ruukkuihin tai laatikkoon, avomaalle kesäkuussa. Lehdet käytetään tuoreena, kuivattuna tai pakastettuna. Korjataan ennen kukintaa. Maku on voimakas ja täyteläinen.


Chilit ja paprikat kasvavat kellarikerroksessa hitaasti, mutta varmasti. Koulein taimet jo yksittäisiin, isompiin muoviruukkuihin. Ensimmäiset basilikat siirsin alhaalta keittiön ikkunalaudalle. Uusia kylvöksiä pitää tehdä kevään mittaan niin ruukkuihin kuin suoraan yrttimaallekin.


Tomaattien kasvukin on jo lähtenyt käyntiin. Siementen itäminen vei viikon verran. Pintaan tullessaan ne äkkiä venähtivät, mutta kyllä se tuosta koulimisen myötä korjaantuu, kun taimet voi aina istuttaa entistä syvemmälle. Kevät on jo harvinaisen pitkällä, joten uusia kylvöksiäkin pitää alkaa kohta taas suunnittelemaan.

torstai 13. maaliskuuta 2014

Helppoa ja terveellistä kalaruokaa nopeasti


Blogiringin kautta pääsin testaamaan Felix Abban uusia Ateriavalmis -kastikkeita. Vaikka tällaisia tuotteita käytänkin aika harvoin, niin mielestäni kaikkea pitää aina ennakkoluulottomasti kokeilla, ainakin kun siihen tulee hyvä tilaisuus. Ja tosiasiahan on se, ettemme me ruokabloggaajatkaan ole mitään yli-ihmisiä, jotka joka päivä taikoisimme pöytään monen tunnin valmistuksen vaativan gourmet-aterian. Aivan tavallisia ihmisiä mekin olemme, joten välillä isommat kokkailut jää väliin, jos aika ja voimavarat eivät vain yksinkertaisesti riitä. Silti kaikkien pitää joka päivä syödäkin, joten on vain hyvä, että on olemassa tuotteita, jotka helpottavat ja nopeuttavat ruoanlaittoa.


Felix Abban Ateriavalmis -kastikkeet ovat juuri tällaisia arjen helpottajia. Kala-ateria valmistuu käden käänteessä ilman sen kummempia ponnisteluja, vaikka rankemmankin työpäivän päätteeksi. Laitetaan vain uunivuokaan 400 grammaa nahattomia lohipaloja tai lohifilee, maustetaan kala kevyesti suolalla ja kaadetaan pussista kastike päälle. Paistetaan uunin keskiosassa 175 asteessa noin 20 - 25 minuuttia. Lohen sijaan voi käyttää muutakin kalaa, vaikka jotain pakastekalaakin. Pakastekalan kanssa paistoaikaa vain pidennetään 10 minuutilla. Kalan kypsyessä uunissa, kiehuu perunat, pasta tai mitä sitten haluaakin kalan kanssa syödä. Terveellisen kala-aterian valmistus voi siis olla helppoa, vaivatonta ja äärimmäisen nopeaa.


Felix Abban Ateriavalmis -kastikkeita löytyy kolme eri makua: Katkarapu- & tillikastike, Sitruunakastike sekä Mieto tomaatti- & yrttikastike. Kastikkeet on valmistettu aidoista, hyvistä aineksista, ja mikä parasta, ne ovat lisäaineettomia. Uskon, että arkea helpottavan puolensa lisäksi, nämä kastikkeet voisivat toimia myös aloitteleville ruoanlaittajille matalana kynnyksenä kalaruokien valmistamiseen. Vasta-alkajat usein aristavat kalan valmistamista, mutta kastikepakkauksen ohjeita seuraamalla ei voi ainakaan helposti mennä vikaan. Kun oppii kalanvalmistuksen alkeet, on siitä helppo jatkaa eteen päin vaativimpiinkin kalaruokiin. Koska kalaruokia olisi kuitenkin hyvä syödä vähintään kaksi kertaa viikossa, ei esteenä saisi olla ainakaan se, että pitää kalaruokien valmistusta jotenkin vaikeana ja aikaa vievänä.

Loppukevennykseksi tein vielä Instagram-videon siitä, kuinka helppoa uunilohen valmistus voi olla. Koska valmistus kävi nopeasti ja helposti, kuvamateriaali ei tahtonut riittää sopivan tempoiseen 15 sekunnin pätkään. Siksi video on tehty hieman pilke silmäkulmassa...

http://blogirinki.fi/
Yhteistyössä: Felix Abba

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Ruusukaali-anjovispasta


Luin Kotimaiset Kasvikset ry:n sivuilta, että suomalaiset syövät vuodessa noin yhden pienen ruusukaalin kerän henkeä kohden. Siis vain ja ainoastaan yksi ainoa pikkuruinen kerä. Voi, miten aliarvostettu tuo pieni, suloinen, maukas kaali on. Vaikka juuri muutama päivä sitten tein ruusukaaleista pekonin kanssa herkullista vuokaa, tuosta tiedosta suivaantuneena ostin kaupasta taas lisää ruusukaaleja, jos vaikka tilastot hieman kaunistuisivat. Tällä kertaa jalostin ruusukaalit pastan muotoon. Ruusukaalit pääsivät tomaattipohjaiseen soosiin, johon oman pikantin makunsa antoi myös anjovis. Koska ruusukaalissa itsessään on paljon makua, sen kanssa sopii mielestäni hyvin muut voimakkaat maut. Kaalin omaa makua ei saa helposti peitettyä ja voimakkaat maut vain korostavat toisiaan. Pastasta tuli hyvää, ja entiselle ruusukaalin inhoajallekin maistui. Hyvät ihmiset, syökää ruusukaalia!

Ruusukaali-anjovispasta

n. 300 g pastaa

Kastike:
400 g ruusukaalia
2 rkl oliiviöljyä
1 sipuli
1 punainen chili
2 valkosipulin kynttä
pala purjoa
1 prk anjovisfileitä
1 prk Mutti -kirsikkatomaatteja
1 rkl fariinisokeria
mustapippuria myllystä
basilikaa
(suolaa)

Päälle:
juustoraastetta

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan reilusti suolatussa vedessä. Huuhtele ruusukaalit ja poista kova kanta sekä tarpeen vaatiessa päällimmäisiä lehtiä. Höyrytä ruusukaaleja n. 10 minuuttia. Huuhtele ruusukaalit kylmällä vedellä ja leikkaa kaalit puoliksi. Kuumenna pannulla oliiviöljy ja kuullota kuorittu ja hienonnettu sipuli. Lisää pannulle hienonnettu chili sekä kuoritut ja hienonnetut valkosipulin kynnet. Leikkaa purjo siivuiksi ja lisää pannulle. Valuta anjovispurkista liemi pois ja lisää anjovisfileet pannulle. Voit paloitella fileitä pienemmiksi paloiksi paistinlastalla. Kaada pannulle kirsikkatomaatit tölkistä. Kiehauta ja keitä miedolla lämmöllä n. 10 - 15 min. Mausta kastike fariinisokerilla, mustapippurilla sekä basilikalla. Tarkista suola. Lisää kastikkeen joukkoon valutettu, kypsä pasta. Sekoita hyvin ja tarjoile juustoraasteen kanssa.


maanantai 10. maaliskuuta 2014

Papu-pekoniruukut ankanmunilla


Puoliso sai perjantaina ankanmunia, ja niistähän piti viikonloppuna kehitellä jotain syömistä. En uskaltanut lähteä munia keittämään, koska kuulin, että ankanmunista kypsyy ensin keltuainen, ja vasta sitten valkuainen. Keitetyissä ankanmunissa olisi näin ensikertalaisena saattanut käydä niin, että valkuainen olisi jäänyt valuvaksi, ja sehän ei houkuttanut. Keltuainen aina menee löysempänäkin, mutta ei valkuainen.


Sen vuoksi ajattelin, että on viisainta kypsentää munat poissa kuorestaan, niin kypsymistä pystyy seuraamaan ihan paljaalla silmällä. En nyt kuitenkaan ankanmunia viitsinyt haaskata pelkästään tylsästi paistamalla pannulla, vaan jotain kivempaa oli keksittävä. Ankanmunien seuraksi valitsin raaka-aineiksi kidneypavut, pekonin, tomaattimurskan, chilin, sipulin ja valkosipulin. Muista aineksista tein pannulla mausteisen soosin, jossa oli mukavasti potkua. Soosin jaoin neljään annosvuokaan ja laitoin uuniin muhimaan. Loppuvaiheessa lisäsin päälle ankanmunat, ja laitoin vuoat uuniin vielä siksi aikaa, että munat hyytyy ja kypsyy. Ruukut olivat maukkaat, ja myös pirteän näköiset. Itse kasvatetusta basilikastakin sain jo lehtiruusukkeet ruukkuja somistamaan.


Papu-pekoniruukut ankanmunilla
(4 annosta)

140 g pekonia
1 sipuli
1 punainen chili
2 - 3 valkosipulin kynttä
1 prk kidneypapuja
1 prk hyvää tomaattimurskaa
2 - 3 rkl fariinisokeria
2 rkl Worcesterkastiketta
1 tl savupaprikajauhetta
1 tl basilikaa
1 tl oreganoa
mustapippuria myllystä
suolaa
4 ankanmunaa (kananmunat käyvät tietenkin myös)

Paloittele pekoni. Laita pekonipalat kuivalle ja kylmälle pannulle, kuumenna ja ruskista. Lisää joukkoon kuorittu ja hienonnettu sipuli, ja jatka paistamista. Hienonna chili ja kuoritut valkosipulin kynnet. Lisää chili ja valkosipuli pannulle ja jatka paistamista miedolla lämmöllä, kunnes sipulit ja chili pehmenee. Lisää pannulle huuhdotut ja valutetut kidneypavut sekä tomaattimurska. Mausta seos ja jaa sitten neljään uunin kestävään annosvuokaan. Laita vuoat uuniin 175 asteeseen 30 minuutiksi. Ota vuoat uunista ja riko annosten päälle ankanmunat. Ripottele valkuaisille hieman suolaa. Laita vuoat uuniin vielä noin 10 minuutiksi, kunnes ankanmunat hyytyy ja kypsyy sopiviksi.


Ankanmuna ei rikkoonnu niin helposti kuin kananmuna. Kuoren jälkeen oleva kalvo on sitkeämpi kuin kananmunassa. Makua ankanmunassa on enemmän kuin kananmunassa. Varsinkin keltuaisessa eron huomasi. Keltuaisessa oli myös miellyttävä makeus. Kaksi ankanmunaa jäi vielä käyttämättä. Leivonnassa ankanmunien pitäisi ainakin vaahdota hyvin, joten ehkä kokeilen jäljellä olevista leipoa jotain.

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Pekoni-ruusukaalivuoka


Joillekin ihmisille ruusukaali on kauhistus, minulle taas ihastus. Tulee vain todella harvoin ruusukaalia ostettua ja laitettua, mutta viikolla sentään taas pitkästä aikaa ostin pussillisen näitä pikkuruisia kaaleja, joita brysselinkaaliksikin kutsutaan. Tänään valmistin ruusukaalit lisukkeeksi yhdessä pekonin kanssa. Laitoin kaikki ainekset vuokaan ja kaadoin Kipparin savujuustokermaa päälle. Vuoka uuniin pariksikymmeneksi minuutiksi ja ihanan makuinen lisuke oli valmis pöytään syötäväksi.

Pekoni-ruusukaalivuoka

400 g ruusukaaleja
140 g pekonia
2 valkosipulin kynttä
1 punainen chili
2 1/2 dl Kippari -ruokakermaa
n. 2 dl juustoraastetta

Pese ruusukaalit ja leikkaa tarvittaessa kovat kannat. Poista myös tarvittaessa uloimpia lehtiä, jos ne ovat huonoja. Höyrytä ruusukaaleja kattilassa 5 - 10 minuuttia. Huuhtele sen jälkeen kylmällä vedellä, valuta hyvin, ja laita ruusukaalit uunivuokaan. Paloittele pekoni kylmälle pannulle. Kuumenna pannu ja ruskista pekonipalat. Kuori ja viipaloi valkosipulin kynnet ohuiksi siivuiksi. Leikkaa myös chili ohuiksi renkaiksi. Lisää valkosipuli ja chili pannulle, kun pekoni alkaa olla rapeaa. Kuullota hetken aikaa. Kaada pekonit, valkosipuli ja chili vuokaan ruusukaalien päälle. Kaada joukkoon ruokakerma ja ripottele päälle juustoraaste. Laita vuoka uuniin 225 asteeseen n. 20 minuutin ajaksi, kunnes ruusukaali on kypsää, ja pinta saanut väriä.


torstai 6. maaliskuuta 2014

Leipäjuustopiirakka lakkahillolla


Päässäni on jo pidemmän aikaa pyörinyt ajatus makeasta piirakasta, jossa olisi leipäjuustoa ja lakkahilloa. Tänään toteutin aikeeni, ja kelpo piirakkahan tästä tuli. Leipäjuusto narskuu mukavasti hampaissa, lakkahillo antaa makeutta ja oman ainutlaatuisen makunsa, pohjan maustaa kardemumma. Parhaimmillaan piirakka on jäähtyneenä.

Leipäjuustopiirakka lakkahillolla

Pohja:
100 g voita
1/2 dl sokeria
1 kananmuna
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl kardemummaa
1 tl leivinjauhetta

Täyte:
2 dl maustamatonta jogurttia
2 dl ruokakermaa
2 kananmunaa
3/4 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
300 g leipäjuustoa
1 1/2 - 2 dl lakkahilloa

Vaahdota huoneenlämmössä pehmennyt voi ja sokeri. Vatkaa joukkoon kananmuna, ja lisää keskenään sekoitetut jauhot ja kardemumma. Sekoita taikina tasaiseksi ja painele voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Sekoita keskenään maustamaton jogurtti ja ruokakerma. Vispaa joukkoon kananmunat. Lisää jogurtti-kermaseokseen sokeri ja vaniljasokeri, ja kaada seos vuokaan piirakkapohjan päälle. Paloittele leipäjuusto kuutioiksi ja lisää piirakan päälle. Lusikoi päälle lopuksi lakkahillonokareita, ja paista piirakkaa uunissa 200 asteessa n. 35 - 40 minuuttia.


tiistai 4. maaliskuuta 2014

Hernekeitto savupotkasta


Tänään ei ollenkaan tuottanut pään vaivaa miettiä mitä ruoaksi laittaisi. Laskiaistiistainahan syödään tietenkin hernekeittoa. Hernekeitto oli lapsena lempiruokiani, ja yhtä hyvältä se edelleen maistuu. Hernekeittoa keitän useamman kerran vuodessa, ja se tehdään meillä aina itse. Valmiit purkkihernekeitot saa jäädä kaupan hyllylle. En nyt silti tuomitse niitäkään, jotka purkkihernekeittoa käyttävät. Tilanne olisi varmasti toinen, jos hernekeiton keittämiseen ei aina olisi aikaa. Kotona ollessa hernekeitto kuitenkin valmistuu siinä sivussa muiden töiden ohella, joten hernekeittoa on turha lähteä lämmittämään purkista. Tämänkertainen hernekeitto oli yksi parhaista, vaikka aineksia tulikin käytettyä vähemmän kuin useimmiten muulloin. Usein tykkään laittaa hernekeiton joukkoon myös porkkanaa sekä maustaa muiden mausteiden ohella sinapilla. Tällä kertaa keittoon tuli herneiden lisäksi vain suolaa, mustapippuria, meiramia, sipulia sekä savupotkaa. Porkkanat oli loppu eikä sopivaa sinappiakaan enää jääkaapissa ollut. Vaikka Dijon-sinapit erinomaisia ovatkin, en koskaan käytä niitä hernekeittoon, vaan sinapin pitää olla Turun Sinappia. Tyhjästä on paha nyhjäistä, joten tänään keitto valmistui vähistä aineksista, mutta savupotka oli se aines, mikä keitosta teki erityisen hyvää. Ennen en olekaan savupotkasta hernekeittoa tehnyt, mutta nyt sitä tuli kokeeksi ostettua hurjaan kahden ja puolen euron kilohintaan, eli liki ilmaiseksi. Kunhan vain savupotkaa on saatavilla, hernekeitto tehdään meillä jatkossakin siitä. Savupotka on ehdottomasti paras lihavalinta hernekeiton joukkoon.

Hernekeitto savupotkasta

500 g kuivattuja herneitä
n. 2 l vettä
1 savupotka
1 iso sipuli
meiramia
mustapippuria myllystä
suolaa

Laita herneet likoamaan runsaaseen kylmään veteen edellisiltana, ja anna liota yön yli. Laita herneet kattilaan ja lisää joukkoon kaksi litraa vettä. Kiehauta ja kuori pinnalle tuleva vaahto pois. Lisää herneiden joukkoon savupotka ja keitä kannen alla n. 2 tuntia, kunnes herneet alkaa olla pehmeitä ja savupotka ylikypsää. Sekoita aina välillä ja lisää tarvittaessa hieman vettä. Nosta savupotka pois keiton joukosta. Poista potkasta luu ja paloittele liha keiton joukkoon. Kuori ja hienonna sipuli, ja kuullota pannulla pehmeäksi. Lisää keittoon kuullotettu sipuli. Mausta keitto meiramilla, mustapippurilla ja suolalla. Anna hautua vielä hetken aikaa.

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Feta-porkkanalevite leivälle


Kauppoihin on ilmestynyt uusi terveysvaikutteinen leipä. Säännöllisesti syötynä Vaasan Kaurasydän -leivät alentavat veren kolesteroliarvoja. Kolme leipäviipaletta päivässä voi auttaa alentamaan huonoa LDL-kolesterolia 3 - 5 prosenttia. Jo 2 - 3 viikon säännöllisen käytön jälkeen vaikutus on nähtävissä. Kolesterolia alentava terveysvaikutus on saatu Vaasan Kaurasydän -leipiin aikaiseksi lisäämällä taikinaan kauran luontaista beetaglukaanikuitua. Se estää kolesterolin imeytymistä, ja lisäksi poistaa jo elimistössä olevaa kolesterolia.


Uutuusleivästä löytyy kauran lisäksi myös kaksi muuta herkullista makua, porkkana sekä omena-mysli. Löysin täältä meidän kaupoista leipää vasta vain porkkanaisena, mutta ei se mitään, porkkanaleivät ja -sämpylät ovat aina olleet mieleeni. Porkkana-kauraleivän joukossa on myös auringonkukansiemeniä, jotka antavat kivaa purutuntumaa. Mielelläni aina valitsenkin kaupasta sellaista leipää, missä on siemeniä mukana. Leiville tein maukkaan levitteen fetasta ja porkkanoista. Sinimailasen itujakin oli taas idätettynä, joten nekin pääsivät leivän päälle. Feta-porkkanalevitteen ja itujen kanssa pussillinen porkkana-kauraleipää hupeni nopeasti aamiais- ja välipalaleipinä.


Feta-porkkanalevite leivälle

250 g porkkanoita
200 g pehmeää fetaa
1 rkl oliiviöljyä
1 rkl juoksevaa hunajaa
1 tl rakuunaa
ripaus suolaa
mustapippuria myllystä

Keitä hyvin pestyt porkkanat kuorineen kattilassa vedessä kypsiksi. Jäähdytä. Kuori ja paloittele porkkanat, ja soseuta yhdessä fetan, oliiviöljyn ja hunajan kanssa tasaiseksi tahnaksi. Mausta levite rakuunalla, suolalla ja mustapippurilla. Tarjoile feta-porkkanalevitettä hyvän leivän päällä.


http://blogirinki.fi/
Yhteistyössä: Vaasan Kaurasydän

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Laskiaispullat lakkahillolla & kinuskikermavaahdolla


Vaikka laskiaispullia tuli tehtyä ihan perinteisinkin täyttein, osaan oli kuitenkin kiva taas kokeilla täytteeksi jotain uutta. Jokusen pullan täytin itse tehdyllä lakkahillolla sekä kinuskikermavaahdolla. Ohjeen kinuskikermavaahtoon olen joskus bongannut tietenkin Kinuskikissalta, ja sitä on joskus tullut käytettyä täytekakuissa. Laskiaispullien välissä kinuskikermavaahto oli lakkahillon kanssa tosi herkullinen yhdistelmä, joskin aika makea. Pulla kuitenkin tasaa makeutta hyvin.

Laskiaispullat lakkahillolla & kinuskikermavaahdolla

pikkupullia
lakkahilloa

Kinuskikermavaahto:
2 dl fariinisokeria
2 dl kuohukermaa

Mittaa  fariinisokeri ja kuohukerma kattilaan. Kiehauta. Kaada seos kulhoon, jäähdytä ja laita jääkaappiin. Vatkaa kunnolla viilentynyt kinuskikerma vaahdoksi. Halkaise pikkupullat ja täytä ne lakkahillolla ja kinuskikermavaahdolla.