Lämmin couscous-fetasalaatti

Blogihiljaisuutta on taas kestänyt vähän turhan pitkään, mutta minkäs teet, kun viikko on vierähtänyt kasvimaata peraten. Ryytimaamme ei ole ihan pienimmästä päästä, joten rikkaruohojen kitkemistä riittää, ja homma on niin uuvuttavaa, varsinkin näillä helteillä, ettei mitään ihmeempiä kokkauksia ole jaksanut harrastaa eikä varsinkaan tuotoksia kuvata blogia varten. Pääasia, että vatsat on saatu jotain apetta täyteen. Nyt kitkemisurakka alkaa olla loppusuoralla ja tänään jaksoin taas tehdä jotain sellaistakin, mikä sopii tänne blogiinkin muille jaettavaksi. Teen aika usein kala- tai kanaruokien seuraksi lämpimän, ruokaisan salaatin. Tämä salaatti valmistuu todella nopeasti. Sillä välin, kun coucousia varten on vesi kiehumassa ja sen jälkeen suurimot turpoamassa, silppuaa salaatin muut ainekset jo valmiiksi. Ja siinä sivussa paistuu pannulla tai uunissa kalaa tai kanaa salaatin seuraksi. Grilliruokien lisukkeenakin tämä salaatti on oikein mainiota.

Lämmin couscous-fetasalaatti

5 dl couscousia
5 dl vettä
suolaa
2 dl mustia oliiveja
1 dl aurinkokuivattuja tomaatteja
pari kesäsipulia varsineen
1 rs kirsikkatomaatteja
250 g fetajuustoa
muutama vihermintun oksa
mustapippuria myllystä
puolikkaan sitruunan mehu
n. 1 dl oliiviöljyä

Kiehauta vesi. Ota kattila liedeltä, lisää veteen suolaa ja couscous. Sulje kansi ja anna suurimoiden turvota 5 minuuttia. Halkaise oliivit, paloittele aurinkokuivatut tomaatit, hienonna kesäsipulit ja puolita kirsikkatomaatit. Sekoita couscous irtonaiseksi haarukalla ja lisää pilkotut ainekset joukkoon. Murenna sekaan fetajuusto. Hienonna mintun lehdet ja sekoita salaatin joukkoon. Mausta salaatti mustapippurilla ja sekoita joukkoon sitruunan mehu sekä oliiviöljy. Tarjoile salaatti lämpimänä kalan tai kanan kanssa.

Ketunleipäpesto-juustovoileipäkakku

Tuorejuustoksi luulemani sulatejuusto piti käyttää jo pois, ja ajattelin siitäkin kokeilla kakkua, mutta tällä kertaa suolaista. Tontillamme kasvaa paljon ketunleipää eli käenkaalia, ja jo jonkun aikaa olen miettinyt millaista pestoa siitä tulisi. Pienenähän ketunleipiä tuli syötyä vaikka kuinka paljon sellaisenaan, tai minähän söin melkein kaikkea piharatamoista lähtien... Pestoon tuntuu sopivan melkein yrtti kuin yrtti, niin miksei sitten ketunleipäkin. Tänään toteutin tuon pestokokeilun maustaakseni sillä kakun juustotäytteen. Pestosta tuli heleän vihreää ja ihan hyvän makuistakin. Kakkua varten tein tarkoituksella paksua pestoa, ja juustoraasteen määränkin jätin tuorejuuston vuoksi pieneksi. Jos pestoa haluaa tehdä muuhun tarkoitukseen, oliiviöljyn ja juuston määrää voi lisätä, jotta pestosta tulee notkeampaa. Itse kakusta tuli sulatejuuston ansiosta aika tuhtia, mutta sen vuoksi koristelinkin kakun reilulla määrällä kirsikkatomaatteja. Ne raikastavat kakkua paljon. Täytteeseen käytin varmuuden vuoksi viisi liivatetta, mutta neljäkin olisi varmaan hyvin riittänyt.

Ketunleipäpesto-juustovoileipäkakku

Pohja:
pieni pkt (330 g) kaurapaahtoleipää

Kostutus:
kasvislientä

Täyte:
3 dl vispikermaa
400 g mautamatonta sulatejuustoa
1 dl (tiukasti) ketunleipiä
1/2 dl emmentaljuustoraastetta
1/2 dl auringonkukan tai pinjansiemeniä
1/2 dl oliiviöljyä
1 valkosipulin kynsi
suolaa
pippuria
4 - 5 liivatelehteä
1/2 dl sitruunamehua

Koristeeksi:
runsaasti kirsikkatomaatteja
ketunleipiä

Jauha paahtoleivät monitoimikoneessa hienoksi muruksi. Painele leipämurut tiiviisti leivinpaperilla vuoratun pienen irtopohjavuoan pohjalle. Kostuta pohja reilusti kasvisliemellä. Hienonna  tehosekoittimessa ketunleivät, juustoraaste, siemenet, oliiviöljy ja kuorittu valkosipulin kynsi. Mausta suolalla ja pippurilla makusi mukaan. Laita liivatteet likoamaan runsaaseen kylmään veteen noin 10 minuutiksi. Vaahdota vispikerma ja sekoita hyvin joukkoon sulatejuusto. Lisää ketunleipäpesto ja sekoita tasaiseksi. Kuumenna sitruunamehu kiehuvaksi. Puressa liivatteista ylimääräinen vesi pois ja liuota ne yksitellen sitruunamehuun. Anna liivateseoksen hieman jäähtyä. Kaada seos ohuena nauhana koko ajan sekoittaen juustoseokseen. Kaada täyte vuokaan leipäpohjan päälle ja tasoita pinta. Anna kakun hyytyä jääkaapissa. Irrota hyytynyt kakku vuoasta ja koristele kirsikkatomaateilla ja ketunleivillä.

Ketunleipä sisältää raparperin tapaan paljon oksaalihappoa, joten runsaita määriä lehtiä ei kannata syödä kerralla.

Juhannusruokia

Kesä menee hurjaa vauhtia. Siinähän se juhannuskin taas jo meni, päivät alkavat lyhentyä, ja syksy lähestyä. Juhannuspäivät meillä otettiin kerrankin rennosti. Alkukesän tahti on ollut niin kiireinen ja työntäyteinen, ja univelkaa kertynyt, että parin päivän jouten olo tekikin vain hyvää. Oltiin kotona kaikessa rauhassa, ja välillä käytiin ajeluttamassa autoiluhullua, karvaisinta perheenjäsentä. Samalla hauveli pääsi myös aina uimaan. Uiminen on hyvää liikuntaa vanhan nivelrikkoiselle tassulle, ja vielä viilentääkin hyvin helteillä. Itse emme vielä tarjentuneet talviturkkia heittämään. Parempia kelejä odotellessa...

Ruokapuoli juhannuksena noudatteli perinteistä linjaa eli uusia pottuja, salaatteja, grilliruokaa sekä savukalaa. Aattona syötiin uusia perunoita ja piparjuurisilliä, savustettiin muikkuja sekä grillattiin possupihvit. Pihvien lisukkeeksi tein Onko nälkä? -blogin reseptillä maustevoita. Maustevoi on niin maukasta, ettei itse pihvi kaipaa sen kummempia mausteita ja marinadeja. Lisäksi oli vielä perunasalaattia sekä papu-mozzarellasalaattia.

Ranch -maustevoi
(5 - 6 annosta)

100 g voita
1 ps Taffel Ranch -dippijauhetta
1 tl valkosipulijauhetta
kuivattua rakuunaa
pippuria myllystä
(tilkka konjakkia, n. 1 tl)

Anna voin hieman pehmetä. Lisää maut ja sekoita kunnolla sekaisin. Laita leivinpaperille ja rullaa pötköksi. Laita jääkaappiin ainakin puoleksi tunniksi.

Papu-mozzarellasalaatti

pala jäävuorisalaattia

1 rs kirsikkatomaatteja

1 prk mozzarellapalloja

n. 1/2 prk kidneypapuja

1 pieni prk vihreitä paprikatäytteisiä oliiveja

1 pieni punasipuli

oliiviöljyä

balsamicoa

mustapippuria myllystä

Paloittele jäävuorisalaatti. Sekoita joukkoon halkaistut kirsikkatomaatit ja mozzarellapallot. Lisää joukkoon pavut, oliivit ja siivutettu punasipuli. Pirskottele pinnalle oliiviöljyä ja balsamicoa maun mukaan. Rouhi salaattiin hieman mustapippuria.

Juhannusaattona pitää aina saunan lisäksi lämmetä myös savustuspönttö. Useimmiten meillä juhannuksena savustetaan Pyhäjärvestä pyydettyä muikkua. Niin myös tänä vuonna. Kylkeen keitettyjä uusia pottuja, piparjuurisilliä ja salaattia. Parasta kesäruokaa!

Juhannuspäivänä grillattiin muun muassa liha-kasvisvartaita. Maustevoita jäi aatolta, ja loppu syötiin vartaiden kanssa. Varsinkin varrasperunoiden kanssa voi maistui tosi hyvältä.

Liha-kasvisvartaat

1 pkt marinoitua porsaan sisäfilettä

keitettyjä uusia perunoita

herkkusieniä

kesäkurpitsa

Paloittele vartaan ainekset reiluksi paloiksi ja pujottele ainekset vuoron perään varrastikkuihin. Grillaa vartaita välillä käännellen, kunnes liha ja kasvikset on kypsiä ja saaneet pintaan väriä.

Mansikkahyytelökakku

Juhannukseksi ostettiin kotimaisia mansikoita ja tein niistä kahvipöytään hyytelökakun. Normaalisti olen tämän kakun täytteessä käyttänyt tuorejuustoa. Niin tälläkin kertaa piti. Luulin jääkaapissa olevan tuorejuustoa, mutta rasia olikin sulatejuustoa. Sulatejuustolla olisi tullut turhan tuhti kakku kesäpöytään, joten korvasin tuorejuuston maustamattomalla turkkilaisella jogurtilla. Jogurtti ei ollutkaan yhtään hullumpi korvaaja. Täytteestä tuli niin hyvä, että luulen vastedeskin käyttäväni mieluummin jogurttia siinä. Kakun makeuttaa päällä oleva kiille sekä täytteessä oleva kondensoitu maito. Kondensoitu maito antaa täytteelle makeuden lisäksi myös hienon maun sekä hyvän koostumuksen. Täyte kakussa on hyvin kuohkean pehmeää.

Mansikkahyytelökakku

Pohja:
4 kananmunaa
1 1/2 dl sokeria
1 1/2 dl Ohrakasta tai perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta

 Täyte ja päällinen:
1 l mansikoita
5 dl vispikermaa
2 dl maustamatonta turkkilaista jogurttia
1 prk kondensoitua maitoa
6 liivatelehteä
1/2 dl mansikkamehua

Kiille:
2 dl mansikkamehua
1 dl hyytelösokeria



Lisäksi:
sitruunamelissan lehtiä

Vaahdota kananmunat ja sokeri hyvin keskenään. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet ja sekoita taikina tasaiseksi. Kaada taikina uunipellille leivinpaperin päälle ja kypsennä uunissa 200 asteessa n. 10 - 15 min. Leikkaa jäähtyneestä taikinapohjasta isoon irtopohjavuokaan sopiva pala kakun pohjaksi. Leikkaa osa mansikoista siivuiksi ja lado siivut kakkuvuoan reunoille leikkuupinta kakkuvuoan laitaa vasten. Asettele myös kakkupohjan päälle sinne tänne kokonaisia mansikoita. Laita liivatteet likoamaan väljään kylmään veteen n. 10 minuutiksi. Vaahdota vispikerma vaahdoksi, lisää joukkoon jogurtti sekä kondensoitu maito ja sekoita seos tasaiseksi. Kuumenna puoli desiä mansikkamehua ja liuota siihen ylimääräisestä vedestä puserretut liivatteet yksitellen. Jäähdytä hieman ja kaada liivateseos ohuena nauhana täyteseoksen joukkoon koko ajan sekoittaen. Kaada hyytelöseos kakkuvuokaan pohjan ja mansikoiden päälle. Tasoita pinta ja anna kakun hyytyä jonkin aikaa. Lado päälle loput mansikat siivuina koristeeksi. Kun kakku on hyytynyt, kiehauta kattilassa mansikkamehu. Lisää joukkoon hyytelösokeri ja anna kiehahtaa uudelleen. Jäähdytä kiilleseosta parin minuutin ajan, ja lusikoi seos sitten kakun päälle mansikoille. Anna kiilteen hyytyä ja poista kakku sitten vuoasta. Koristele kakku lopuksi vielä sitruunamelissan lehdillä.

Sangria Blanco eli vaalea sangria

Juhannusaaton juomaksi valittiin sangria, vaikka Limoncello sangriaa juuri äskettäin oltiin tehtykin. Tuo Espanjasta lähtöisin oleva juoma vain on niin hyvää kesällä, ja hedelmillä ja marjoilla siitä saa vielä hyvin juhlavan näköistäkin, niin valinta ei ollut mitenkään vaikea. Tällä kertaa sangria terästettiin sitruunaliköörin sijaan vaalealla rommilla. Joukkoon lisättiin runsaasti hedelmiä sekä kotimaisia tuoreita mansikoita. Tämän maljan kanssa jaksoi, vatsat täynnä juhannusruokia, istua pitkään huvimajassa yöttömän yön iltaa ihaillen.

Sangria Blanco eli vaalea sangria

1 plo valkoviiniä
oman maun mukaan Bacardi -rommia
oman maun mukaan sitruunalimonadia

Lisäksi:
muutama tuore mansikka
muutama tuore kirsikka
2 nektariinia
1/2 appelsiini
1/2 lime
karambola
kourallinen vihreitä viinirypäleitä

Laita mansikat, kirsikat ja viinirypäleet boolimaljaan. Paloittele joukkoon nektariinit. Siivuta hyvin pestyt appelsiini, lime ja karambola, ja lisää boolimaljaan. Kaada päälle hyvin viilennetyt juomat. Anna sangrian maustua viileässä jonkin aikaa ennen tarjoilua. Lisää halutessasi joukkoon jäitä.

Louhisaaren juoma eli herukanlehtijuoma

Teen kesäisin aina mustaherukan lehdistä Louhisaaren juomaa, ja nyt tein kesän ensimmäisen erän juhannusjuomaksi. Ihana, herukkainen tuoksu täytti talon, kun juoma oli tekeytymässä. Herukan lehdistä valmistettu juoma on hyvän makuista ja raikasta, ja se maistuu kuumina hellepäivinä. Juomaa voi tehdä sitruunahapon sijaan myös hiivalla, mutta itse suosin sitruunahappoa. Sen kanssa juoma valmistuu nopeasti ja helposti.

Louhisaaren juoma eli herukanlehtijuoma

5 l mustaherukan lehtiä
8 l vettä
50 g sitruunahappoa
1 kg sokeria

Laita lehdet kattilaan kerroksittain sitruunahapon kanssa, kaada kiehuvaa vettä päälle, anna olla yön yli. Siivilöi lehdet pois, kiehauta, lisää sokeri. Tarjoile viileänä, joko laimennettuna tai ei.

Pipsan perunasalaatti

Tein tänään jo hieman valmiiksi juhannusaaton ruokia, ettei huomenna menisi koko päivä keittiössä. Pipsa Hurmerinnan perunasalaatti on ollut kokeilulistalla siitä asti, kun Mustikkasuu -blogissa ohje julkaistiin, ja mikäpä sen parempi ajankohta salaatin kokeilulle kuin keskikesän juhla. Sen verran, mitä valmistusvaiheessa salaattia maistelin, niin aika mainioltahan tuo maistui. Kastikkeessa on kivasti makua ja sinihomejuusto kruunaa koko salaatin. Hieman kuitenkin kitsastelin salaatin aineksissa. Kaksi pakettia juustoa ja kaksi desiä oliiviöljyä tuntui niin hurjalta määrältä, että laitoin Auraa vain paketillisen ja oliiviöljyäkin vain vajaan desin. Eikä lopputulos kuitenkaan mielestäni mitenkään kärsinyt. Kastiketta oli sopivasti eikä Aurakaan jyrännyt maullaan perunoita, koska perunahan tässä kai kuitenkin pääosassa on. Huomenna tätä sitten syödään muun muassa savustettujen muikkujen kanssa.

Pipsan perunasalaatti

Ainekset:
1 kg uusia perunoita
vettä
suolaa
2 pkt Peltola Blue tai Aura Gold -sinihomejuustoa

Kastike:
2 rkl kokojyväistä Dijon -sinappia
2 dl oliiviöljyä
½ dl punaviinietikkaa
1 tl vaahterasiirappia tai sokeria
mustapippuria
1 luomusitruuna
1 nippu kevätsipuleita

Keitä pestyt perunat suolalla maustetussa vedessä. Keitä perunoita, kunnes ne ovat juuri ja juuri kypsiä, eli noin 20 minuuttia. Valmista kastike perunoiden kypsyessä. Sekoita isossa kulhossa sinappi, öljy, etikka, vaahterasiirappi tai sokeri sekä ripaus suolaa ja muutama kierros mustapippuria myllystä. Raasta joukkoon yhden sitruunan kuori ja purista puolikkaan sitruunan mehu. Hienonna kevätsipulin valkoiset ja vihreät osat ja sekoita ne kastikkeeseen. Sekoita kuumat perunat kastikkeeseen isolla puulusikalla. Perunat on hyvä sekoittaa kastikkeeseen mahdollisimman kuumina, koska silloin kastike imeytyy niihin parhaiten. Anna perunoiden jäähtyä ja kääntele sitten kuutioitu sinihomejuusto salaatin sekaan. Lisää suolaa ja pippuria makusi mukaan. Jos perunat ovat imeneet kaiken nesteen, lisää vielä hieman oliiviöljyä.

Juhannustoivotus

Nopea tonnikalapizza (leivinjauhepohja)

Jos pizzanälkä iskee illalla tai muuten vain on kiire, leivinjauheella nostatettava pohja on pelastus. Taikinan kanssa ei tarvitse odotella niinkuin hiivapohjaisen kanssa, vaan taikinan saa heti kaulita pohjaksi, levittää täytteet päälle ja pizza vain uuniin paistumaan. Nopeaa ja helppoa. Leivinjauheella kohotetusta pohjasta tulee ohuehko, ja muutenkin se on pikkaisen erilainen koostumukseltaan ja maultaan kuin hiivapohja. Joskus on mukavaa ihan vain vaihtelunkin vuoksi tehdä leivinjauhepohja pizzoille, vaikka aikaa olisi enemmänkin. Tällä kerralla pizzat saivat maukkaan tonnikalatäytteen. Valmiiden pizzojen päälle hain vielä kasvihuoneesta hieman rucolaa antamaan pizzoille lisämakua.

Nopea tonnikalapizza
(pellillinen tai kaksi isoa pyöreää)

Pohja:
6 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1/2 - 1 tl suolaa
3/4 dl ruokaöljyä
2 dl kylmää vettä

Täyte:
1 prk tomaattipyreetä
n. 2 rkl ketsuppia
2 reilua kourallista pizzajuustoraastetta
1 prk chilitonnikalaa (tai muuta mieleistä tonnikalaa)
n. 2 kourallista katkarapuja
mustia oliiveja
ananaspaloja

Päälle:
kourallinen mozzarellajuustoraastetta
oreganoa

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää öljy ja vesi. Sekoita taikina tasaiseksi ja kaulitse jauhotetulla alustalla ohueksi pohjaksi uunipellille tai kahdeksi pyöreäksi pizzaksi. Sekoita tomaattipyreeseen ketsuppi ja levitä pohjalle. Ripottele pinnalle pizzajuustoraaste. Päällystä pizza hyvin valutetulla tonnikalalla, katkaravuilla, oliiveilla sekä ananaspaloilla. Ripottele pinnalle vielä hieman mozzarellajuustoraastetta sekä oreganoa. Paista uunissa 200 asteessa n. 20 - 30 minuuttia, kunnes pohja on kypsä ja pinta saanut väriä.

Tonnikala-pastasalaatti

Kesähelteillä ateriaksi riittävät hyvin ruokaisat salaatit, koska kuumalla ei aina oikein lämmin, tuhti ruoka edes maita. Erilaiset pastasalaatit ovat kuitenkin sopivan täyttäviä ja antavat energiaa. Pastasalaatit sopivat myös lisukkeiksi muille ruoille.

Tonnikala-pastasalaatti

5 - 7 dl keitettyä gnocchi-pastaa

pieni kerä jäävuorisalaattia

pieni kurkku

1 rs kirsikkatomaatteja

2 prk tonnikalaa paloina öljyssä

pari kourallista hillosipuleita

1/2 prk aurinkokuivattuja tomaatteja

pieni pala kermajuustoa

ruohosipulia

Kastike:

4 dl kermaviiliä

1 - 1 1/2 dl salsaketsuppia

Pilko salaatti pieneksi. Suikaloi kurkku ja aurinkokuivatut tomaatit. Lohko kirsikkatomaatit. Leikkaa juusto pieniksi kuutioiksi. Valuta tonnikalat öljystä. Sekoita salaatin ainekset keskenään salaattikulhossa. Sekoita kastikkeen ainekset keskenään ja kaada salaatin joukkoon. Silppua sekaan ruohosipulia ja sekoita salaatti hyvin. Laita salaatti jääkaappiin pariksi tunniksi ennen tarjoilua, jotta maut ehtivät tasaantua.

Pekoninen varhaiskaalipata

Viime aikoina on ollut arkisin jotenkin kovin vaikea keksiä ruokia, jotka sopisivat myös seuraavaksi päiväksi miehelle töihin evääksi. Ja varsinkin nyt, kun alettiin taas syömään uusia perunoita, niin ei ne uudet potut ja voi-sipulikastike oikein sovellu seuraavana päivänä mikrossa lämmitettäväksi. Mimmin keittiössä oli tehty varhaiskaalista pataa, samaa reseptiä oli kokeillut myös Mustikkasuun Melody. Siitä minäkin keksein, että teen kaalista pitkästä aikaa pataa. Sehän melkein vain paranee uudelleen lämmitettäessä. Padan valmistin ihan vain näppituntumalla, ilman sen kummempia reseptejä, käyttäen niitä aineksia mitä kotoa löytyi. Jauhelihaa yleensä tulee kaalipataan laitettua, mutta koska sitä ei ollut, käytin pekonia. Yllätys yllätys... Kohta meillä on jo varmaan syöty kokonainen possu pekonin muodossa. No, lihaahan pataan oli kuitenkin saatava mukaan, koska eihän raavas mies pelkillä kasviksilla pärjää. Ja pekoni sopikin hyvin joukkoon. Riisiä tykkään myös aina laittaa kaaliruokiin. Se tekee padastakin ruokaisamman. Näillä määrillä ei kovin suurta pataa tullut, koska varsinaiseksi päivälliseksi söimme mm. edelliseltä päivältä jääneitä keitettyjä uusia perunoita paistettuna. Padan tein myöhemmin illalla eväsruoaksi. Padasta saa kuitenkin pienempi nälkäiset pari annosta, iso, nälkäinen mies syönee sen kerralla.

Pekoninen varhaiskaalipata

nokare voita
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 pieni varhaiskaali
1 dl puuroriisiä
2 dl vettä
1 lihaliemikuutioa
1 - 2 rkl soijakastiketta
5 siivua pekonia
loraus tummaa siirappia
meiramia
jauhettua valkopippuria

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulin kynnet. Leikkaa kuoritut porkkanat siivuiksi ja suikaloi kaali. Sulata kannellisessa padassa voi ja kuullota sipuleita hetken aikaa. Lisää porkkanat ja kaali ja kuullota hetki. Lisää joukkoon riisi, vesi sekä lihaliemikuutio, ja hauduta kannen alla miedolla lämmöllä. Sekoita välillä ja lisää tarvittaessa vettä. Paista pekoniviipaleet paistinpannulla. Laita viipaleet hetkeksi talouspaperin päälle, jotta niistä lähtee ylimääräinen rasva. Kun kaalipadasta on ylimääräinen neste haihtunut ja riisi ja muut ainekset kypsyneet, paloittele joukkoon pekonit. Mausta pata soijakastikkeella, siirapilla, meiramilla sekä valkopippurilla.

Kuusenkerkkälikööri

Luonto tarjoaa kevätaikaankin paljon erilaisia antimia keittiössä käytettäväksi. Mm. kuusenkerkistä eli kuusen vaaleista, pehmeistä, nuorista versoista on moneksi. Kerkistä voi valmistaa esimerkiksi, siirappia, yskänlääkettä, likööriä, snapsia, teetä tai käyttää ihan vain mausteena. Siirappia olenkin silloin tällöin keväisin keitellyt. Siinä maistuu hienosti kuusen aromi. Tänäkin vuonna ajattelin siirappia keitellä, ja halusin myös kokeilla likööriä. Aloitin liköörin valmistuksella, unohdin kerkät hetkeksi, ja sitten olikin jo myöhäistä siirapin keittämiseen. Kerkät olivat jo ehtineet kasvaa liian isoiksi ja koviksi. No, likööriä kuitenkin saatiin. Liköörissä on hieno vaalea värisävy, ja maultaan se on arvatenkin hyvin metsäisen havuista. Likööri on varmasti omimmillaan riistaruoka-aterioilla, mutta voisin hyvin kuvitella ottavani tätä myös ryypyn tai pari ihan vain lääkkeeksi talvella, jos alkaa kurkkua karvia. Tästä liköörierästä tulikin aika vahvaa ihan tarkoituksellakin, jotta sitä voisi käyttää vähän snapsin tapaan, mutta jokainen voi tietysti muutella kerkkien, viinan, sokerin ja veden määrää myös omien mieltymystensä mukaan.

Kuusenkerkkälikööri

1 l kuusenkerkkiä
1 l kirkasta viinaa
5 dl sokeria
5 dl vettä

Huuhtele kerkät hyvin, ja liota niitä halutessasi yön yli kylmässä vedessä jääkaapissa. Valuta kerkistä ylimääräinen vesi pois ja laita kerkät lasipurkkiin. Kaada päälle viina, sulje purkki ja anna tekeytyä ikkunalaudalla 2 - 4 viikkoa. Purkkia voi välillä muistaessa hieman ravistella. Mittaa kattilaan vesi ja sokeri. Kiehauta ja keitä, kunnes sokeri liukenee. Jäähdytä. Siivilöi kerkät pois viinan joukosta ja yhdistä kerkillä maustunut viina sokeriliemen kanssa. Pullota ja säilytä viileässä.

Onnenpotku

Onni potkaisi Sokerivaltakunta -blogin arvonnassa, ja sain tämän ihanan liljaesiliinan. Essu on niin upea ja kaunis, etten tiedä malttaako sitä ollenkaan edes ottaa käyttöön vai pidänkö sen vain koristeena. Kiitokset Sanjalle vielä kerran nätistä palkinnosta tätäkin kautta! Käykäähän te muutkin katsomassa Sokerivaltakunnassa mitä kaikkea Sanja siellä loihtii. Blogista löytyy ainakin upeita kakkuja, herkullisia leivonnaisia sekä monenlaisia ruokia, vähän eksoottisempiakin.

Näin puolestaan kukkii liljat kesäisin kasvimaamme laidalla.

Parsa-pekonipiirakka

Lauantaina siis leivoin mantelitortun lisäksi parsa-pekonipiirakan. Saadessani piirakan ulos uunista, oli jo niin myöhä, etten enää jaksanut alkaa sitä kuvaamaan. Onneksi piirakkaa oli kuitenkin aamulla  sen verran jäljellä, että siitä vielä kuvankin sai. Kuvaamisen jälkeen loppu piirakasta päätyi aamupalaksi. Parsa ja pekoni se vain on vallan oiva makuyhdistelmä, ja varsinkin piirakassa molemmat pääsivät hyvin esille. Pekonin suolaisuus kannattaa ottaa huomioon, ja maustaa kermaseos vain varovasti yrttisuolalla.

Parsa-pekonipiirakka

Pohja:
3 dl vehnäjauhoja
1 dl rouheisia sämpyläjauhoja
1 kananmuna
ripaus suolaa
125 g voita
n. 1/4 dl kylmää vettä

Täyte:
1 nippu vihreää parsaa
n. 140 g pekonia
150 g ranskankermaa
1 dl kevytmaitoa
1 1/2 dl Mozzarella -juustoraastetta
3 kananmunaa
yrttisuolaa
mustapippurirouhetta

Pinnalle:
hieman Mozzarella -juustoraastetta

Mittaa monitoimikoneen kulhoon pohjan ainekset vettä lukuunottamatta ja sekoita. Lisää vettä sen verran, että saat taikinasta tasaista ja helposti käsiteltävää. Laita taikina tuorekelmun sisälle ja anna olla jääkaapissa puoli tuntia. Leikkaa parsoista pätkä puisevaa vartta pois ja keitä parsoja suolalla maustetussa vedessä n. 3 - 5 minuuttia. Paloittele pekonit kuivalle ja kylmälle paistinpannulle. Kuumenna pannu ja paista pekonipalat kypsiksi ja rapsakoiksi. Siirrä pekonit talouspaperin päälle, jotta niistä lähtee ylimääräinen rasva. Painele taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Paloittele keitetyt parsat reilun sentin paloiksi ja ripottele tasaisesti pohjan päälle. Lisää pekonit joukkoon tasaisesti. Sekoita keskenään ranskankerma, maito, juustoraaste sekä kananmunat. Mausta seos yrttisuolalla ja mustapippurilla ja kaada vuokaan muiden ainesten päälle. Ripottele pinnalle vielä vähän juustoraastetta ja kypsennä piirakka uunissa 200 asteessa n. 30 - 40 minuuttia.

Limoncello Sangria

Sangria on yksi kesäisistä juomasuosikeistamme. Enemmän pidämme vaaleasta sangriasta, sangria blancosta, eli valkoviinipohjaisesta sangriasta kuin punaviiniin tehdystä. Eilen tein tämän kesän ensimmäisen sangrian ja hyödynsin siinä omatekoista sitruunalikööriä. Sitruunainen maku sopii kuin nenä päähän raikkaaseen, vaaleaan sangriaan. Sangriaan käy hyvin halvemmat valkoviinit, ja oman maun mukaan siihen voi valita makeampaa tai kuivempaa viiniä. Limoncellon määrällä voi hieman säädellä sangrian vahvuutta sekä myös limonadilla tai kivennäisvedellä. Makeammasta juomasta pitävät valitsevat joukkoon limonadin, vähemmän makeutta haluavat laittavat kivennäisvettä.

Limoncello Sangria

1 plo valkoviiniä
n. 2 - 4 dl Limoncelloa
maun mukaan sitruunalimonadia tai kivennäisvettä

Lisäksi:
appelsiinin siivuja
limen siivuja
vihreitä viinirypäleitä
karambolan siivuja
ananaslohkoja
kirsikoita (tuoreita tai säilyke)

Tarjoiluun:
jäitä

Laita kannuun tai boolimaljaan sopiva määrä hedelmiä. Lisää joukkoon hyvin viilennetyt juomat. Anna vielä maustua kylmässä. Lisää sangriaan jäitä tarjoillessa.

Kesäiltoja vietetään usein huvimajan suojissa hyttysten ulottumattomissa. Syödään grillissä valmistuneet herkut ja juodaan vaikka kannullinen raikasta sangriaa hyvässä seurassa.

Santiagon mantelitorttu

Appelsiineja ja Hunajaa -blogin Jael postasi eilen niin houkuttelevan oloisen torttuohjeen, että sitä oli pakko kokeilla samantien. Vielä kun leipomusta mainostettiin maailman helppotekoisimmaksi ja herkullisimmaksi tortuksi, ei sitä voinut vain laittaa äärettömän pitkälle kokeilulistalle unohtumaan. Melkein vain meinasi eilen jäädä tekemättä, kun ollessani aloittamassa, pitikin lähteä ensin vähän kaupoille naapuripitäjään. Kello olikin sitten jo yli kahdeksan kotiin palatessa, ja kahvittelun jälkeen piti ensin valmistella parsa-pekonipiirakka uuniin, koska olin sitä varten ehtinyt jo tekemään taikinan ennen ostoksille lähtöä. Aloin jo hieman miettiä mantelitortun jättämistä tälle päivälle, mutta helppotekoisuus vei voiton, ja tortun sain uuniin hieman puoli yhdentoista jälkeen. Nyt se saikin kaikessa rauhassa yön yli jäähtyä ja oli valmis tarjottavaksi aamukahvin kanssa. Tortussa on hyvä maku ja koostumus, ja se on kostean mehevää. Mukavasti maistuu manteli ja sitruuna. Vanilja-aromia sekoitin hieman joukkoon, kun en illalla enää jaksanut vaniljatankoa käyttää. Mantelitorttu maistuu ihan sellaisenaan, mutta näin kesäaikaan se sopisi varmasti hyvin tuoreiden mansikoiden seurana. Lisäksi vielä vähän kermavaahtoa tai pallo vaniljajäätelöä... Tätä pitääkin kohta tehdä uusiksi, kunhan on mansikoitakin.

Santiagon mantelitorttu

250 g mantelia (jauhettuna tai kokonaisina, kuorittuina)
200 g sokeria
5 kananmunaa
3/4 tl kanelia
yhden sitruunan raastettu kuori
(vaniljaa vaniljatangosta tai tilkka vanilja-aromia)

Vuoan voiteluun:
voita tai ruokaöljyä

Päälle:
tomusokeria

Jos et käytä valmiiksi jauhettua mantelia,jauha mantelit monitoimikoneessa tai maustemyllyssä. Osan manteleista voi jättää hieman karkeammaksi. Lisää sokeri mantelin joukkoon ja sekoita vispilällä. Sekoita joukkoon munat hyvin vatkaten  ja lopuksi mausteet, eli kaneli ,sitruunankuori ja vanilja. Voitele irtopohja- tai muu vuoka voilla  ja kaada taikina vuokaan. Paista uunissa 170 asteessa n. 30 - 40 minuuttia,tai kunnes pinta ruskistuu. Ota torttu uunista ja anna jäähtyä kunnolla ennenkuin kakku poistetaan vuoasta. Sihtaa valmiin tortun päälle tomusokeria. Tortusta tulee matala, mutta sen kuuluukin olla matala.

Kevätsipuli-voikastike

Uusia perunoita syötiin vihdoin ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Vaikka eivät kotimaisia olleetkaan, vaan naapurimaan tuotantoa, niin kyllä ne vain hyvältä maistuivat pitkästä aikaa. Perunoille tein tietenkin kastikkeen kevätsipuleista ja voista. Kastikkeen maustoin itse tehdyllä lipstikkasuolalla, mutta voi sen sijaan käyttää kasvisliemikuutiotakin. Sitten ei lisäksi tarvittukaan muuta kuin silliä.

Kevätsipuli-voikastike

n. 1/2 nippua kevätsipulia
150 g voita
3 dl vettä
1 1/2 rkl Maizena vaaleaa kastikesuurustetta
lipstikkasuolaa
rouhittua mustapippuria

Huuhtele kevätsipulit ja leikkaa ne varsineen siivuiksi. Sulata kattilassa voi ja lisää joukkoon sipulien vaaleat osat. Kuullota sipuli pehmeäksi ja lisää sitten vesi. Kiehauta ja suurusta Maizenalla. Mausta kastike lipstikkasuolalla sekä mustapippurilla. Lisää joukkoon sipulien vihreät osat, ja nosta kattila liedeltä. Tarjoa kastike keitettyjen varhaisperunoiden kanssa.

Mangoaioli

Meillä on jo monen vuoden ajan tehty Koti ja Keittiö -lehden ohjeella mangoaiolia etenkin erilaisten lohkoperunoiden lisukkeeksi. Mangoaioli on ihanan makuista ja maku vain paranee, jos sitä sattuu jäämään vielä seuraavallekin päivälle. Eli aioli kannattaa tehdä hyvissä ajoin ennen tarjoilua, niin maut pääsevät kunnolla oikeuksiinsa.

Mangoaioli

1 dl mangochutneyta
1 dl majoneesia
1 dl ranskankermaa
2 isoa valkosipulinkynttä murskattuna

Yhdistä keskenään mangochutney, majoneesi, ranskankerma ja hienonnetut valkosipulinkynnet. Sekoita hyvin ja pane kastike viileään.

Minttuinen raparperijuoma

Kerkesin minä raparperista jo juomaakin tekemään, kun sopiva ohje tuli vastaan jälleen kerran Dansukkerin sivuilla. Juoman maustamiseen reseptissä tarjottiin inkivääriä, kanelitankoa tai minttua. No, minttuakin meillä kasvaa ja leviää siihen malliin, ettei ollut vaikeuksia valita oman juomani maustaja. Raparperijuoma on raikasta ja kauniin roseen väristä. Minttua laitoin joukkoon aika reippaasti, muttei se vielä ihan vienyt ylivaltaa. Tästä voisi saada hyvän mojito-tyyppisen drinkin. Joukkoon ei tarvitsisi lisätä muuta kuin vaaleaa rommia, limetin lohkoja sekä jäitä...

Minttuinen raparperijuoma

2 l paloiteltua raparperia
1 sitruuna
5 dl taloussokeria
3 tl sitruunahappoa
2 l kiehuvaa vettä
muutama mintun oksa

Leikkaa huuhdotut raparperin varret pieniksi paloiksi. Pese sitruuna. Kuori sitruunan keltainen kuori raparperipalojen joukkoon ja purista mehu. Mittaa joukkoon sokeri ja sitruunahappo sekä lisää mintun oksat. Kaada päälle kuuma vesi. Sekoita ja anna maustua huoneenlämmössä vuorokauden ajan. Siivilöi juoma ja pullota. Säilytä viileässä. Laimenna tarjolle tuotaessa mehuksi vedellä tai sitruunan makuisella kivennäisvedellä.

Raparperia riittäisi vielä vaikka mihin!

Limoncello eli sitruunalikööri

Vapun edellä sitruunat ovat aina halpoja, joten tänä vuonna ostin niitä ison pussillisen. Muutama sitruuna meni perinteisen vappusiman raaka-aineeksi, loput käytin hieman hitaamman ja väkevämmän juoman valmistamiseen. Tein siis sitruunalikööriä. Limoncelloa on tullut joskus aina kaupasta ostettua, ja oli kiva kokeilla millainen ero on valmiilla ja omatekoisella. Omatekoisessa liköörissä on ehdottomasti aidompi sitruunan maku. Kesähelteillä Limoncello maistuu hyvin jäähdytettynä ja saa siitä hyvän pohjan myös raikkaan sitruunaisille juomasekoituksille. Sitruunaliköörin valmistus on kaiken vaivan arvoista.

Limoncello eli sitruunalikööri

10 sitruunaa
1 l kirkasta viinaa
1 l vettä
0,7 - 1 kg sokeria

Kuori hyvin pestyistä sitruunoista keltainen kuori ohuelti perunankuorimaveitsellä, ja laita kuoret pulloon tai purkkiin. Kaada päälle viina ja anna purkin olla ikkunalaudalla kaksi viikkoa. Siivilöi kuoret pois. Kiehauta vesi, ja lisää sokeri. Kun sokeri on sulanut joukkoon, jäähdytä sokeriliemi. Sekoita sitruunalla maustunut viina sekä jäähtynyt sokeriliemi keskenään. Pullota ja säilytä viileässä. Maku vain paranee ajan myötä.

Ananas-raparperihillo

Parsan ohella keittiömme käytetyin raaka-aines taitaa tällä hetkellä olla raparperi. Useimmiten varret ovat päätyneet erilaisiksi piirakoiksi, mutta toissapäivänä sain illalla vielä inspiraation keitellä pienen määrän hilloa. Raparperin lisäksi paloittelin hilloon myös yhden tuoreen ananaksen, koska päättelin sen sopivan hyvin joukkoon. Ananas taittoikin makeudellaan raparperin hapokkuutta, ja muutenkin niiden maut tukivat toisiaan. Pitää varmaan kohta taas leipoa jotain hyvää. Tämä hillo sopii varmasti vaikka mansikkakakun täytteeksi tai kääretorttuihin. Sokerin määrää hillossa voi lisätäkin säilyvyyden parantamiseksi, mutta itse tein nyt tämän pienen määrän hieman vähemmällä sokerilla, koska hillo on tarkoitus käyttää jo aika pian pois.

Ananas-raparperihillo

n. 800 g raparperia
n. 800 g tuoretta ananasta
tilkka vettä
n. 400 g hillosokeria

Huuhtele raparperin varret ja paloittele ne kattilaan. Kuori ananas, ja poista siitä kova keskus. Paloittele ananaksen hedelmäliha kattilaan. Lisää joukkoon tilkka vettä ja kiehauta. Keitä 10 - 15 minuuttia, kunnes ainekset pehmenevät. Soseuta hillo sauvasekoittimella, jos haluat sileää hilloa. Sekoita joukkoon hillosokeri, kiehauta ja keitä 20 - 30 minuuttia. Kuori pinnalle syntyvä vaahto pois. Anna hillon jäähtyä puoli tuntia välillä sitä sekoitellen. Purkita puhtaisiin, kuumiin lasipurkkeihin. Sulje kannet tiiviisti ja säilytä jäähtyneet hillopurkit viileässä.

Kookos-raparperi-marenkipiiras

Mustikkasuu -blogissa leivottiin juuri Maku -lehden ohjeella herkullisen oloista marengilla kuorrutettua kookos-raparperipiirasta. Suurena marengin ystävänä tiesin heti, että samaa minunkin on hetimmiten kokeiltava. Onneksi meillä on reilunkokoinen penkki täynnä erittäin reheviä raparpereja, mistä riittää aineksia vaikka kuinka moneen piirakkaan, ja vielä vähän johonkin muuhun. Muutaman varren hain tänään penkistä ja päivällä leivoin piirakan, kun samalla uunin lämmityksellä valmistui myös makaronilaatikko päivälliseksi. Ruoan jälkeen odotti sateen jäljiltä jo sopivasti kuivunut nurmikko leikkuuta. Urakan jälkeen maistui iltakahvit ja pala piirakkaa. Sopivan kirpeä ja hapan täyte yhdistettynä rapeakuoriseen, makeaan marenkiin oli ihan täydellistä. Useampikin pala olisi uponnut, mutta ei kaikkea hyvää yhdellä kertaa...

Kookos-raparperi-marenkipiiras
(10 annosta)

Taikina:
3 dl vehnäjauhoja
2 rkl sokeria
150 g voita tai leivontamargariinia
2 rkl vettä

Täyte:
600 g raparperia
1 dl sokeria
1 tl kanelia
1 rkl perunajauhoja
1/2 dl kookoshiutaleita

Marenki:
4 valkuaista
2 dl sokeria

Nypi jauhot, sokeri ja rasva muruseokseksi. Lisää vesi ja sekoita taikina nopeasti tasaiseksi. Painele taikina piirasvuoan pohjalle ja reunoille. Pistele haarukalla ja siirrä jääkaappiin puoleksi tunniksi. Esipaista piiraspohjaa 225 asteessa noin 10 minuuttia. Laske lämpö 150 asteeseen. Huuhtele raparperinvarret ja kuori ne tarvittaessa ohuesti. Leikkaa raparperit paloiksi ja kumoa ne kattilaan. Lisää sokeri ja kaneli. Keitä miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia. Sekoita perunajauhot kylmään vesitilkkaan ja lisää raparperikeitokseen ohuena nauhana samalla sekoittaen. Anna seoksen pulpahtaa ja siirrä sivuun. Sekoita joukkoon kookoshiutaleet ja kaada täyte esipaistetulle piiraspohjalle. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi. Lisää sokeri vähitellen edelleen vatkaten, kunnes marenki on kovaa ja kiiltävää. Levitä marenki kookos-raparperipiiraan päälle ja paista 20 minuuttia, kunnes marenki on saanut vähän väriä.

Valkoinen parsakeitto

Parsaa on nyt ollut tosi pitkään saatavilla. Niin vihreää kuin valkoistakin, ja vieläpä edulliseen hintaan. Niinpä parsanippuja on tullut ostettua tämän tästä. Ihan joka kerta parsaa ei viitsi kietoa pekoniin tai syödä hollandaisen kanssa. Onhan se äärimmäisen hyvää, mutta ne kalorit... Niinpä eilen kokeilin valkoisesta parsasta jotain uutta ja tein Pirkasta löytyneellä ohjeella keittoa. Samettisen pehmeää!

Valkoinen parsakeitto

1 nippu (500 g) tuoretta valkoista parsaa
3 dl vettä
3/4 tl suolaa
1 1/2 tl sokeria
1 salottisipuli
1 valkosipulinkynsi
1 rkl voita
1 dl kuohukermaa
1/2 rkl sitruunanmehua
suolaa ja pippuria
koristeeksi tuoreita yrttejä

Huuhtele parsat ja kuori ne ohuelti kuorimaveitsellä. Säästä kuoret. Leikkaa tai napsauta parsojen puumainen kantaosa pois (noin 2 cm). Mittaa kattilaan vesi, suola ja sokeri. Keitä kuoria noin 10 minuuttia. Siivilöi liemi talteen ja heitä kuoret pois. Kuori ja hienonna sipulit. Paloittele parsan varret pienemmiksi paloiksi, säästä nuput kokonaisina. Kuullota sipuleita voissa kattilassa. Lisää parsat ja kuorien keitinliemi. Keitä noin 10 minuuttia. Kaada osa nesteestä erilliseen kulhoon myöhempää käyttöä varten. Voit tässä vaiheessa nostella parsan nuput pois, mikäli haluat säästää ne kokonaisina keiton koristeeksi. Soseuta keitto sauvasekoittimella. Sekoita joukkoon kerma ja sitruunanmehu. Lisää keitinlientä niin paljon, että keitto on sopivan sakeaa. Kuumenna keitto uudelleen. Mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla. Annostele keitto kulhoihin ja koristele annokset parsan nupuilla sekä tuoreilla yrteillä. Tarjoa pehmeä parsakeitto vaalean leivän kanssa.

Ternimaitopannari

Viikonlopuksi otin taas pitkästä aikaa pakastimesta ternimaitoa sulamaan. Aioin paistaa lettuja, ehkä jopa kesän ensimmäiset muurinpohjaletut. Muuta puuhaa vain riitti taas niin paljon, ettei lettujen paistamiselle jäänyt aikaa. Sulanut maito piti kuitenkin käyttää pois, joten pannukakku oli nopea ja vaivaton vaihtoehto letuille. Ja tekee se pannarikin yhtä hyvin kauppansa. Pellillinen kului nopeasti vadelmahillon kera.

Ternimaitopannari

1 l ternimaitoa
n. 6 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 rkl sokeria

Sekoita vehnäjauhoihin suola ja sokeri. Lisää maitoa vähitellen, ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Anna taikinan turvota huoneenlämmössä puolesta tunnista muutamaan tuntiin. Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Kypsennä 225 asteessa noin 25 - 30 minuuttia.

Lämmin tomaatti-fetasalaatti

 

Tätä, alkujaan Rajamäen sivuilta löytynyttä, lämmintä tomaatti-fetasalaattia tulee tehtyä aina silloin tällöin. Salaatti on tosi hyvää esimerkiksi vaalean patongin kanssa, ja menee se myös lisukkeena muille ruoille. Grillissäkin salaattia on kesäaikaan välillä tehty, ja kivasti se grillatenkin onnistuu. Ainekset vain foliovuokaan sekaisin ja vuoka grilliin. Ohjeessa käytetään timjamia, mutta muitakin yrttejä voi vaihtelun vuoksi kokeilla. Mm. viherminttukin sopii mainiosti tomaatille ja fetalle. Tällä kertaa silppusin valmiiseen salaattiin vielä lisäksi ruohosipulia, koska sitä nyt sopivasti on yrttimaasta saatavilla.

Lämmin tomaatti-fetasalaatti

2 rs (400 g) minitomaatteja

1 pkt (150 g) fetajuustoa

3 rkl oliiviöljyä

2 - 3 rkl Rajamäen Mustapippuri Punaviinietikkaa

1 tl suolaa

2 tl sokeria

tuoretta tai kuivattua timjamia

Kuutioi fetajuusto ja ripottele kuutiot vuokaan minitomaattien kanssa. Mittaa vuokaan kaikki mausteaineet ja sekoita. Paista 225 -asteisessa uunissa noin 15 minuuttia. Tarjoile hyvän leivän kanssa.

Mansikka-Brita

Mies toi kaupasta rasiallisen mansikoita sekä purkin kuohukermaa ilmeisesti haaveillen jonkinlaisesta mansikkakakusta. Yhdestä kermapurkista ei vielä kummoisia kermatäytekakkuja tehdä, joten arvoin britan ja pavlovan välillä. Paljon lyhempi kypsennysaika käänsi voiton britakakulle. Britakakusta ei myöskään jää ylimääräisiä keltuaisia, niin kuin pavlovasta, eli ei siis tarvinnut alkaa miettimään jotain käyttöä myös niille. Vaikea edes sanoa, kumpi kakku on herkullisempi, brita vai pavlova. Molemmat ovat yhtä suussa sulavan hyviä. Mansikat olivat vielä ulkomaista satoa, mutta makeisiin leivonnaisiin ne hyvin käyvät. Mansikkainen brita maistuikin jo ihan kesäiseltä.

Mansikka-Brita

Pohja:
150 g voita
3 munankeltuaista
1 kananmuna
1 1/2 dl sokeria
1/4 dl maitoa
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl  vaniljasokeria
1 1/2 leivinjauhetta

Marenki:
3 munanvalkuaista
2 dl sokeria
mantelirouhetta

Täyte:
 2 dl kuohukermaa
tomusokeria oman maun mukaan
1 tl vaniljasokeria
1 rs tuoreita mansikoita

Koristeeksi:
muutama mansikka
mintun lehtiä

Sulata voi. Vaahdota keltuaiset, muna ja sokeri. Lisää maito ja sulatettu voi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää seos varovasti vaahtoon. Levitä taikina leivinpaperilla suojatulle uunipellille. Vatkaa marengin valkuaisia hetki. Lisää sokeria lusikallinen kerrallaan, seosta yhä vatkaten. Jatka näin, kunnes koko sokerimäärä on käytetty. Levitä marenki pohjataikinan päälle ja ripottele pinnalle mantelirouhetta. Paista 175 asteessa uunin keskitasolla 15 - 20 minuuttia. Jäähdytä kakku, ja leikkaa se sitten kahteen osaan. Vatkaa kerma vaahdoksi ja makeuta tomusokerilla sekä vaniljasokerilla. Levitä kermavaahto pohjan päälle. Levitä päälle paloitellut mansikat ja nosta toinen kakkupohja täytteen päälle. Koristele pinta mansikoilla sekä mintun lehdillä.