sunnuntai 31. elokuuta 2014

Venetsialaiset meidän tapaan


Kiireetöntä ja rauhallista yhdessä oloa, hyvää ruokaa ja juomaa, siitä on meidän juhlat tehty. Eli emme todellakaan viettäneet venetsialaisia missään ihmishulinassa raketteja räiskien, vaan oman metsän keskellä hirsilaavussa hiljaisuudesta ja luonnosta nauttien.


Ensimmäiseksi laavupaikalla sytytettiin nuotio ja laitettiin nokipannu tulille. Veden kiehuminen vie aikaa nuotion sivulla.


Nuotion ääressä paistettiin tietenkin makkaraa tikun nokassa. Yhdessä tikussa paistaa nopeasti paketillisenkin kerrallaan.


Juuri ennen laavulle lähtöä tein kotona kukkakaaligratiinia. Gratiinin tein pieniin foliovuokiin, joten ne oli kevyt kantaa mukana, eikä tarvinnut pelätä vuoan rikki menemistä.


Pullollinen valkoviiniä juotiin makkaroiden ja gratiinin kanssa. Viinilaseja ei jaksettu viedä mukana, vaan viinitkin juotiin muovimukeista. Ei paras mahdollinen astia viinille, mutta metsäoloissa menettelee.


Syömisen jälkeen alkoi jo hämärtämään, joten pannu siirrettiin hiilloksen päälle nopeuttamaan veden kiehumista. Kun vesi kiehui, otettiin pannu tulilta ja lisättiin joukkoon n. 5 - 6 g pannukahvijauhetta yhtä vesidesilitraa kohden. Pannu takaisin hiillokselle, nopea kiehautus, ei enää keittämistä, sitten annettiin vielä olla n. 5 minuuttia ennen kahvittelua.


Pannukahvi maistui paljon paremmalle kuin kotona keittimellä keitetty suodatinkahvi. Ehkä ympäristölläkin oli joku vaikutus... Kotiin lähtiessä olikin jo ihan pimeää, mutta otsalampun valossa näki hyvin metsäpolullakin.


Herkkutattirisotto


Kai pitää joku sienireseptikin tänne taas laittaa, kun sieniäkin on paljon saatu lähiaikoina kerättyä. Jonkun verran sieniä on nyt syöty ihan vain voissa sipulin kanssa paistettuna eikä sienistä aina välttämättä mitään sen kummempaa tarvitsekaan tehdä. Äärimmäisen herkullista on niinkin simppelisti. Välillä silti pitää olla jotain ruokaisampaakin ja eilen meillä syötiin risottoa. Herkkutateista tietenkin, koska metsissä on tällä hetkellä herkkutattia herkkutatin vieressä. Herkkutattirisotto on hyvin lempeän makuista. Herkkutatti on sen verran miedon makuinen, ettei sitä kannata lähteäkään millään kovin voimakkailla raaka-aineilla peittämään. Tilkkanen valkoviiniä keittämiseen ja sienten seuraksi hieman sipulia ja korkeintaan pari valkosipulin kynttä. Sitruunankuoriraaste antaa risotolle pirteyttä, muttei kuitenkaan peitä herkkutatin makua. Lisäksi silolehtipersiljaa ja parmesaania, ja herkullinen risotto on siinä.


Herkkutattirisotto

1 1/2 l tuoreita herkkutatteja paloiteltuna
2 - 3 rkl oliiviöljyä
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
4 dl risottoriisiä
1 1/2 dl kuivaa valkoviiniä
5 - 6 dl kanalientä
1 dl kermaa
2 rkl voita
1 1/2 dl raastettua parmesaania
1 sitruunan raastettu kuori
suolaa
mustapippuria myllystä
hienonnettua silolehtipersiljaa

Paista herkkutattipaloista ylimääräinen neste pois. Lisää joukkoon oliiviöljy sekä hienonnettu sipuli sekä valkosipulin kynnet. Kuullota sipulit pehmeiksi. Lisää joukkoon risottoriisi ja kuullota hetken aikaa, kunnes riisi muuttuu läpikuultavaksi. Lisää joukkoon valkoviini. Kun viini on haihtunut, lisää kanalientä vähän kerrallaan. Anna liemen aina haihtua, ennen kuin lisäät uutta. Jatka n. 15 - 20 minuuttia lisäten lientä vähän kerrallaan aina tarvittaessa niin kauan, kunnes riisi on sopivan kypsää. Lisää lopuksi kerma sekä voi. Sekoita joukkoon parmesaani sekä sitruunan kuori. Mausta risotto suolalla ja mustapippurilla ja sekoita joukkoon hienonnettua silolehtipersiljaa.


perjantai 29. elokuuta 2014

Sienestys ♥


Jos bloginpitäjää ei taas kauheasti ole linjoilla näkynyt, johtuu se ihan vain siitä, että bloginpitäjä on päivät pitkät yhden lempiharrastuksensa parissa. Eli koluaa pitkin metsiä sienten perässä. Viime vuonna kuivuus verotti tätä harrastusta pahasti ja varastoon ei sieniä saatu paljon yhtään. Tämä syksy puolestaan tuntuu korvaavan edellisenkin ja sieniä olenkin kantanut kotiin jo korikaupalla.


Sienestys lähti käyntiin heinäkuussa, kun metsissä alkoi pilkahtelemaan keltaista. Kolmen tähden ruokasienet keltavahverot eli kantarellit kasvoivat ensimmäisten sienten joukossa. Kantarelleja onkin kerätty jo mukava määrä, ja edelleenkin niitä löytyy.


Seuraavaksi oli vuoro korjata mustatorvisienisato. Näitä herkullisia ruokasieniä ei meiltä päin paljon löydy, mutta yksi vakiopaikka meillä kuitenkin on, eikä se tuottanut pettymystä. Hyvä sato saatiin mustatorvisienistä tänä vuonna. Säilöin sienet kuivaamalla, ja suurin osa kuivatuista mustatorvisienistä menee talvella todennäköisesti kermaisissa sienikeitoissa.


Yhtä aikaa kantarellien ja mustatorvisienien kanssa metsiin ilmestyivät haperot. Niitäkin on tullut syksyn mittaan jonkun verran laitettua. Maukas ruokasieni, joka sopii ihan sellaisenaan kastikkeisiin ja keittoihin, ja voi käyttää vaikka raakanakin esimerkiksi salaateissa. Ainoa huono puoli haperoissa on se, että ovat myös toukkien mieleen. Mutta jos nuoria ja kiinteitä, toukattomia yksilöitä löytyy, kannattaa nekin poimia ja laittaa ruoaksi. Hapero sopii hyvin myös kuivattavaksi.


Nyt sitten ihan muutaman päivän sisällä metsissä on tapahtunut räjähdys. Nimittäin herkkutattiräjähdys. Lähdin muutama päivä sitten lähimetsään katsomaan, jos jotain sieniä löytäisin, ja metsähän oli ihan täynnä herkkutatteja. Oli aika työ kantaa kotiin useamman kilon painoinen herkkutattikassi.


Vielä kovempi työ oli kotona puhdistaa ja pilkkoa, sekä säilöä tatit. Ja lisää herkkutatteja on löytynyt korikaupalla päivittäin. Jopa sellaisista metsistä, joissa normaalisti ei herkkutatteja ole ennen pahemmin ollut. Ilmeisesti tänä vuonna on erityisen hyvä herkkutattivuosi kaikesta päätellen. Meilläkin alkaa herkkutattia olla jo pakastettuna sekä kuivattuna isot määrät. 


Punikkitatit kuuluvat myös sienisuosikkeihimme ja niitäkin on taas alkanut kiitettävästi löytymään. Herkullinen tatti on punikkitattikin. Ainoa vain, että se muuttuu kypsennettäessä ikävän tummaksi, mutta ei se makua haittaa. Punikkitatit pitää myös muistaa kypsentää hyvin. Raaka punikkitatti saattaa aiheuttaa pahoinvointikohtauksia. Myrkyllinen se ei kuitenkaan ole, joten punikkitatteja voi ihan huoletta käyttää ruokasieninä.

 

Eilen löysin jo myös ensimmäisen lampaankäävän. Toivottavasti lampaankääpäpaikoiltamme löytyy lisää. Yksi parhaimmista sieniruoista on leivitetyt lampaankääpäpihvit.


Päälle päin hyvin paljon lampaankäävän näköistä vaaleaorakastakin jo löytyi. Vaaleaorakkaatkin ovat yksiä parhaimmista ruokasienistämme. Se on usein satoisa ja toukaton. Sopii hyvin paistettavaksi ja sekasieniin.


Vaaleaorakkaan erottaa lampaankäävästä viimeistään, kun kääntää sienen nurin. Vaaleaorakkaalla on lakin alapinnalla piikit.


Nyt kannattaa siis todellakin lähteä sienimetsälle. Olen aika varma, ettei sieltä tarvitse palata tyhjin käsin. Ainakin meillä päin sieniä on metsissä tällä hetkellä enemmän kuin pystyy poimimaan. Eilen kävin sienestämässä kaksi kertaa, ja viimeistään menen taas huomenna, ellen sitten jo tänään taas piipahda jossain lähistöllä.